Suuntaviivoja tulevaan

Päivät sitten viimeisimmän postauksen ovat vilahtaneet ohi aivan huomaamatta. Ne ovat olleet hyviä päiviä; surulliset päivät tuntuvat nimittäin viikon mittaisilta.

Joulukuun teemaksi on muodostunut yksinolo. Olen ollut vuosia osana “me”-nimistä parivaljakkoa, joten totuttelua tässä on ollut. Kuka minä olen? Mitä tykkään tehdä? Mikä on minulle tärkeää? Näihin kysymyksiin on etsitty vastauksia niin terapiassa, viinilasillisen äärellä kuin peilin edessäkin.

Ja liittyypä tuo yksinolo hyvin kiinteästi talouspuoleenkin. Olen asunut monta vuotta toisen ihmisen kanssa kuluja jakaen. On selvää, että tämä puoli tulee muuton jälkeen näyttämään aika erilaiselta. Siispä: härkää sarvista, budjettia pystyyn ja takaisin jaloilleen, mars!

Asumiskulut nousevat, se on ilmiselvää. Uusi vuokra-asuntoni autopaikkoineen ja vesimaksuineen kustantaa 637 €/kk. Pitkä taloudellinen miinus tulee jo tuosta vuokralla asumisesta, kun en enää maksakaan asumisesta itselleni. Tähän myrskyiseen tilanteeseen tällainen rennompi ja vähemmän sitouttava ratkaisu kuitenkin sopii. Asunto on pieni, mutta uusi ja mukavalla sijainnilla. Uskon viihtyväni mainiosti.

Monessa suhteessa uskon kulujeni kuitenkin myös pienenevän, sillä noh, miehet syövät paljon. Ihan tosi paljon. Huomaan yhä kokkaavani sillä ajatuksella, että syöjiä on kaksi. Ennen tällainen perus wokkisatsi olisi uponnut yhdessä illassa, nyt syön siitä neljä päivää. Niin ikään sähkönkulutuksen odotan laskevan hieman, sillä en juurikaan omista paljon sähköä kuluttavia laitteita, enkä enää myöskään saunaa. Eksä oli myös mahdoton lotraamaan niin shampoota kuin tiskiainettakin, ja yhdessä tuli istuttua ravintoloissa harva se päivä. Yksikseni en juuri jaksa käydä ulkona syömässä tai tilata noutoruokaa.

Toisaalta sinkkuna on odotettavissa paljon uusiakin kuluja, sillä en tahtoisi jämähtää yksikseni neljän seinän sisään. Siinä missä ennen istuin iltaisin eksän kainalossa tv:n ääressä, olen nyt joutunut hankkimaan itselleni tekemistä, ja tekeminen – se maksaa. Aika tarkalleen 60 €/kk. Mutta uudet harrastukset tulevat todella tarpeeseen ja tuntuvat tekevän uuvahtaneelle sielulleni hyvää. Tuntuu hyvältä olla taas aktiivinen oma itseni huonossa parisuhteessa masentujan sijaan. Siitä maksan ilomielin!

Tässä nopea hahmotelma siitä, miltä elämäni saattaisi vuoden alusta näyttää:

  • Asuminen (vuokra, ap, vesi, sähkö) 660 €
  • Harrastukset 82 € + 28 € + 60 € = 170 € (herraisä ja hyvänen aika)
  • Ruoka 200 €
  • Auto 70 €
  • Netflix 15,99 € (voisin vaihtaa halvempaan sopimukseen)
  • Koira 50 €
  • Humputtelu 300 € (a.k.a ostokset, viihde, tapahtumat…)
  • Yhteensä 1466 €

Palkkaa tulen vuoden alusta saamaan noin 2350 €/kk, joten ei minulla tässä hätää taida olla. Sijoitukset indeksirahastoihin ovat kriisinkin keskellä rullanneet eteenpäin 200 €/kk vauhtia, ja sinne ajattelin tunkaista satasen lisää vuoden alusta alkaen. (Sijoitusten automatisointi kannattaa muuten tosissaan, jos sijoittaminen olisi vaatinut omaa eforttia niin viime kuu olisi jäänyt väliin kun makasin 2vk ameebana sängyn pohjalla!). Asuntosäästämistä pitäisi myös herätellä uudelleen, tosin tällä hetkellä en koe asiaa järin kiireellisenä. Yritän viihtyä vuokra-asunnossani ainakin seuraavan vuoden, mutta tällä hetkellä en todellakaan tiedä mihin kaupunkiin tahtoisin asettua.

Tällaisia kuulumisia tällä kertaa! Kaiken muun jaskan ohella tuo talouspuoli on stressannut tässä erossa aivan hemmetisti, mutta asiat näyttävät hiljalleen lutviutuvan. Hetken suunnittelin koko blogin hautaamista, sillä moneen viikkoon en jaksanut olla kiinnostunut kuin nukkumisesta. Mutta elämä (ja puskurirahasto) kantavat taas uusiin seikkailuihin.

Hengissä.

Täällä mä oon.

Sitten viimeisimmän päivityksen on elämässä sattunut ja tapahtunut. Pennoon en ole koskenutkaan viikkoihin.

Ylläriero heitti elämän ylösalaisin ja laittoi allekirjoittaneen lähes vuodepotilaaksi.

Mutta täällä mä nyt oon, taas. Hengissä. Hemmetin hauras, mutta kuulemma niin vahva, ettei oo toista. Tyyppi, joka aina nousee jaloilleen, järjestää asiat ja jatkaa eteenpäin. Terapeutin ja unilääkkeiden turvin, mutta mitäs pienistä. Eteenpäin.

En voi kuin kiittää omaa järkeäni, kun tässä syksyn aikana maksoin luottokortin pois ja aloin kerätä puskuria. Sen puskurin turvin pääsen nyt muuttamaan pikavauhtia omaan asuntoon. Siihen se puskuri sitten sulaakin, mutta kriiseihinhän se oli tarkoitettukin. En tosin suunnitellut käyttäväni sitä ihan tämän kokoluokan sekasotkun selvittelyyn.