Pitkästä aikaa bloggaamassa

Huh, viime postauksesta on vierähtänyt tovi jos toinenkin. Lyhykäisyydessään kevään ja kesän mittaan on tapahtunut seuraavaa:

  • Koronakevät vetäisi masennukseni aivan uusiin sfääreihin, kun totutut rutiinit hajosivat palasiksi yksi kerrallaan. Nyt rajoitusten purkauduttua jo hiukan helpottaa, mutta vanhoihin rutiineihin uudelleen pääseminen on käynyt työstä.
  • Ostin itselleni uuden kulkupelin. Samalla vingutin luottokortin tappiin ja otin elämäni ensimmäisen osamaksun. Pankkitili huutaa hallelujaa, mutta pikkuhiljaa olen taas palannut talouteni ohjaksiin; olen jatkanut säästötilin kerryttämistä ja maksellut luottoa pois, mutta on se vaan hidasta hommaa. Plussaa sentään on, että olen uudesta menopelistä aivan fiiliksissä. Tuntuu että juuri tällaista kivaa kaipasinkin rankan syksyn ja talven jälkeen. Tämä oli kyllä sellainen carpe diem -ostos, eikä oikeasti varsinkaan taloudellisesti ollenkaan fiksua.
  • Koronakeväänä oli aikaa koluta kaappeja, joten tienasin fb-kirpparilla useamman sata euroa. Rahat menivät menopeliin, mutta tuntui hyvältä, että pystyin kotini siivoamalla rahoittamaan osan hankinnasta. Samalla sain otettua taas askeleen lähemmäs toivomaani minimalistista kotia. Täytyykin kirjoitella joskus minimalismista omasta näkökulmastani!
  • Unohdin Pennon. Taas.

Tuttuun tapaan pohditaan lopuksi, mitenkä tästäkin taloudellisesta sekasorrosta taas pusketaan takaisin ylöspäin. Loppuvuodelle siis pari tavoitetta:

  • Pyrin maksamaan luottokortin ja osamaksun pois vuoden loppuun mennessä. Tämä siksi, että opintolainani lyhennykset alkavat tammikuussa juosta, mikä tekee talouteen noin 180 euron loven joka kuukausi. Mukavampi maksella sitä, kun ei ole menneitä shoppailuja kurittamassa taloutta.
  • Hylkään Pennon, sillä se ei nyt selvästi toimi kohdallani. Palaan takaisin vanhaan tuttuun Kakeiboon, sillä kynä ja paperi miehen tiellä pitää.
  • Osamaksujen maksamisen ohella pyrin kasvattamaan puskuria 100-200 €/kk. Tällöin loppuvuodesta sen koko olisi about 1000 €, mikä tuntuu sopivalta välitavoitteelta, vaikka pitkässä juoksussa riittämätön onkin. Kun puskuri on taas kunnossa, voin ensi vuonna rauhassa pohtia asunto- ja rahastosäästämistä.

Yhteenvetona todettakoon, että vaikka kevät ja alkukesä eivät edistäneet taloudellisia tavoitteitani (vaan pikemminkin hidastivat niitä), on fiilis nyt hyvä. Rahaa on palanut rutosti, mutta asioihin, joista olen aidosti innoissani ja jotka näkyvät hyvinvoinnissa ja omassa olossani positiivisesti. Taas tuntuu siltä, että elämässä on kivoja asioita odotettavana, ja uudet hankinnat, kuten paremmat retkeilyvarusteet ja uusi ajokki, näyttelevät näissä isoa roolia. Palaillaan tarkemmin raha-asioiden suhteen taas, kun olen saanut aikaiseksi tehdä kunnon tsekkauksen tilanteeseen.

Tämänkin näkymän katseleminen mahdollistettiin uusilla ostoksilla. Joka euron arvoista.