Yhdistin huonot velkani Anyfinillä

Anyfin on pyörinyt pitkin kesää ja syksyä blogeissa ja podcasteissa, ja nyt viimein kokeilin sitä itsekin. Sekä Svea Ekonomin osamaksussa että Bank Norwegianin luottokortissa todellinen vuosikorko pyörii 20 % huitteilla. Korkea korko on aiheuttanut minulle paineita maksaa velka mahdollisimman pian, mistä syystä puskurin kerryttämiseen ei ole juurikaan jäänyt rahaa. Toki minulla on tuollakin korolla aina ollut varaa maksaa kuukauden lasku pois, mutta iso korko on aiheuttanut painetta maksaa reilusti minimiä suurempaa kuukausierää, jolloin kuukauden taloudellinen pelivara on jäänyt turhan pieneksi.

Olin lukenut huimista koron laskuista Anyfiniä käyttäessä. Oma kokemukseni ei sen sijaan ole mikään ihmeellinen, korko laski noin 5 %-yksikköä. Kotiin päin toki sekin, joten tartuin tarjoukseen.

Eniten Anyfinille siirtymisessä minua houkutteli mahdollisuus irtisanoa luottokortti piakkoin. Anyfin kun maksaa olemassaolevat velat pois, mutta ei myönnä uusia. Eli suomeksi sanottuna, pyrin katkaisemaan visakierteen vielä tämän vuoden puolella, kunhan puskurissa on ensin jokunen satanen pelivaraa. Koronan vuoksi matkoja ei ole tiedossa (= ei tarvetta käyttää luottokorttia lentolippujen ja hotellien maksamiseen) ja kummallakin koirista on hyvä vakuutus (= ei tarvetta pitää luottokorttia eläinlääkärimaksuja varten kunhan puskuri on kunnossa). Suunnitelmani on nyt maksaa Anyfinin lainaa pois noin 200 €/kk (kun aiemmin olen maksanut velkoja n. 300-500 €/kk). Yli jäävä osa siirtyy sitten puskurin täytteeksi.

Lähenevän luottokortista luopumisen toivon helpottavan talouteni tasapainottamista, kun en enää voi tehdä impulssiostoksia ja luottaa, että voin paikata budjettivajeen kortilta. Olen tänä vuonna osoittanut itselleni, etten kykene käyttämään luottokorttia vain maltillisena maksuaikakorttina, vaan rahoitan sillä asioita, joihin ei olisi sillä hetkellä oikeasti varaa. Pyrin nyt siihen, että uutena vuotena voisin aloittaa luottokortittoman elämän. Siitä onkin jo useita vuosia, kun minulla ei ole ollut tuota punaista muoviliparetta puskurin korvikkeena. Luottokortti toimi minulle monta vuotta hyvänä renkinä, mutta tänä vuonna siitä on tullut huono isäntä, joka aiheuttaa turhaa painetta ja harmaantuvia hiuksia.

Oma kontribuutioni vallitsevaan palkkakeskusteluun

Tilipäivä-ohjelma on tällä viikolla nostanut keskustelunaiheeksi palkat. Tästä innostuneena ajattelin siis valottaa omankin palkkakuittini sisältöä vähän tarkemmin.

Oma nettopalkkani on tällä hetkellä 3450 € kuukaudessa. Olen IT-alan toimistotyöläinen ja noudatan liukuvaa työaikaa (pääasiassa kuitenkin ma-pe 9-17), joten lisiä palkkaani ei tule, vaan se on kuukaudesta toiseen sama. Mahdolliset ylitöistä ja hälytyksistä kertyvät korvaukset pidän sen sijaan vapaina korkojen kera. Kerran vuodessa saatan saada pienen, lähinnä nimellisen bonuksen. Meidän yrityksessämme ei ole käytössä smartumeita tai lounasseteleitä, joten palkkani etuineen on tosiaankin hyvin tarkalleen tuo 3450 €.

Olen ollut saman työnantajan palveluksessa neljä vuotta. Aloittaessa palkkani oli 2600 €/kk, jonka jälkeen sitä on vastuiden lisääntyessä ja taitojen karttuessa nostettu noin kerran vuodessa. Aloite palkankorotukseen on aina tullut pomoltani, joten en voi sanoa olevani kummoinenkaan neuvottelija, vaan olen aina vain ottanut sen minkä olen saanut.

Palkkavertailun mukaan työtehtäväni keskipalkka on noin 3390 €, joten aika keskikastia tässä ollaan itsekin. Vaihtamalla työnantajaa voisin todennäköisesti nostaa palkkaani jonkin verran etenkin, jos ottaisin samalla esimiesvastuuta. Tällä hetkellä kuitenkin viihdyn työssäni mainiosti enkä kaipaa esimiestöihin.

Palkan suhteen minulla ei ole sen suurempia tavoitteita, mutta toki pyrin siihen, että kerran vuodessa minulle on syytä antaa palkankorotus. Käytännössähän tuo hoituu ihan siinä työn ohessa, pyrin olemaan aktiivinen ja kehittämään osaamistani sekä tuomaan firmalle lisäarvoa omilla ideoillani. Hyvin epäsuomalaiseen tapaan olen myös yrittänyt muistaa sanoa ääneen, mikäli olen mielestäni onnistunut jossain tehtävässä erityisen hyvin.

Joskus olen pohtinut, että n. 4000 €/kk olisi sellainen palkka, johon voisin olla täysin tyytyväinen. Todennäköisesti tässäkin asiassa nälkä kasvaa kuitenkin syödessä – minun alallani kun ei varsinaista maksimipalkkaa ole oikeastaan olemassa, toisin kuin hyvin tiukasti TESin taulukkopalkkoihin nojaavilla aloilla.

Ja mitä tulee itse palkkakeskusteluun aiheena – etenkin opiskeluajoilta tuttujen kavereiden kanssa olemme aina puhuneet palkoista hyvin avoimesti. Tiedän lähimpien, samalla alalla olevien ystävieni palkat, ja myös parisuhteessa ollessani tiesin tarkalleen puolisoni tulotason. Ja samoin olen näille ihmisille ollut itsekin palkastani avoin. Tiedän ainakin erään ystävän käyttäneen tätä palkkakeskusteluamme “kättä pidempänä” hänen neuvotellessaan itselleen palkankorotusta. Eli myös minun näkökulmastani avoimella palkkakeskustelulla ei voi kuin voittaa (poislukien se pieni ketutuksen hetki kun tajuat, että kaveri saa samasta duunista parempaa liksaa).

Säästösyyskuun tulokset

Ehdinpäs vielä tänään tietokoneelle ja tsekkaamaan, miten säästösyyskuu sujui! Koko kuukauden tulot olivat 2.444,47 € ja menot puolestaan 2.366,44 €. Huh, plussalle jäätiin. Huomattakoon vielä se, että luottokorttilaskun ja osamaksun maksamiseen käytin 505 euroa, jotka näkyvät nettovarallisuuden kasvamisena, mutta tässä laskelmassa (tietysti) kuluna. Lisäksi yksi koiriin liittyvä 400 euron maksu tulikin jo tässä kuussa maksettavaksi, vaikka olin budjetoinut sen lokakuulle.

Isoimmissa kuluerissä ei tullut mitään maata mullistavaa, vaan kuluihin olin jo aikalailla varautunut etukäteen. Pienemmistä silmään osuu erityisesti se, että yhdetkin illanistujaiset tapaavat aiheuttamaan aika paljon kuluja kategorioihin “liikenne”, “ravintolat” ja “päihteet”. Yritetään nyt koronan taas voimistuessa hillitä siis ainakin näitä lokakuussa. Ruokakuluihin mahtui parit vähän tuhlailevammat ostokset, mutta kaikkiaan olen alle 300 euron suoritukseeni varsin tyytyväinen. Tavarapuolella hankintoina oli auton puhelinteline ja goretex-hanskat syksyn työmatkapyöräilyyn. Hienoa itsehillintää siis silläkin saralla, vaikka itse sanonkin.

Monelle tällainen reilun kahden tonnin tulos säästösyyskuusta olisi varmaan surkeuden huippu, mutta itse olen suht tyytyväinen. Taas sen huomaa että jos olisin hölläillyt menemään tavalliseen tapaani, olisikin kuukauden tulos miinusmerkkinen ja luottokortin viilailu alkanut loppukuusta. Samalla tsempillä siis kohti lokakuuta!

Lokakuun suuntaviivat

Syyskuu on taputeltu, ja tilinpäätöstä sen suhteen teen todennäköisesti huomenna, kun kalenterissani on viimein vapaailta. Oma mututuntuma on että selvisin syyskuusta suht kunnialla ylittäen budjetin ehkä karvan verran, mutta kohtapa se selviää. Sillä välin siis hieman ajatuksia siitä, miten ajattelin pitää laivan kurssissaan myös lokakuussa.

Tsekataan ensin kuun isot numerot. Jouduin nostamaan veroprosenttiani loppuvuodeksi, joten palkkaa on luvassa 2.247,75 €. Tiedossa olevia kuluja on 1.393 € plus eräs isompi, noin tuhannen euron hankinta, johon rahat on jo säästetty valmiiksi aikaa sitten.

Tarkalleen menot näyttävät tältä:

  • Svea osamaksu 105 €
  • Luottokortti 200 €
  • Harrastusmaksut 245 + 179 €
  • Vuokra 637 €
  • Kuntosali 27 €

Luottokorttia pyrin aina lyhentämään yli minimin (joka olisi muutaman kympin kuussa) ja varmaan nytkin pyrin tiristämään sen maksuun vielä hieman enemmän rahaa. Lisäksi terapioihin, lääkärikäynteihin ym. menee todennäköisesti vielä 200-300 €. Suht tiukkana saa siis olla tässäkin kuussa.

Näistä luvuistani huomaa mielestäni hyvin sen, että ei ne suuret tulot vaan ne pienet menot. Tienaan ihan mukavaa suomalaisen keskipalkkaa, mutta 300 euroa luottoihin, kallis harrastus ja vähän terveysongelmaa, niin yhtäkkiä käteen ei jääkään kovin kummoista summaa. Tietysti monilla on vielä tiukempi tilanne ja harrastuksista voi vain haaveilla, ja toki olen myös ihan itse luottoni ottanut. Pistää se silti mietteliääksi. Tienaan enemmän kuin kukaan perheestäni (myös huomattavasti enemmän kuin ikänsä töitä tehneet vanhempani), ja heillä tuntuu välillä olevan se käsitys, että minulla on varaa siihen, tähän ja tuohon, ihan vain koska palkka. Tällä hetkellä taidan kuitenkin olla meistä se, jonka nettovarallisuus on syvimmässä kuopassa ja joka tosissaan joutuu laskeskelemaan rahojaan. En malta odottaa sitä että huonot velat on alkuvuodesta kuitattu ja pääsen taas asuntosäästämisen ja sijoittamisen pariin. Ja etenkin keräämään puskuria, joka on tällä hetkellä surulliset 0 €.

Numeroiden valossa näyttää siltä, ettei syyskuu jäänyt tämän syksyn viimeiseksi säästökuukaudeksi, vaan tässä kuussa jatketaan taas. Syyskuun aikana skarppasin mielestäni hyvin eväiden kanssa, eikä kalliita noutolounaita tullut juuri haettua. Myös shoppailut pysyivät tarpeellisissa asioissa. Näitä pyrin jatkamaan myös lokakuussa, ja ainoa “luvallinen” ostos saakin olla uusi kattila vanhan, pinnoitteensa vuosien käytön jälkeen menettäneen tilalle. Korona puolestaan pitänee huolen, ettei tässä kuussa tule tuhlailtua anniskeluravintoloihin tai taksimatkoihin. Erityiseen syyniin pääsee kuitenkin tupakointi, jota olisi hyvä vähentää jo terveydenkin takia. Täytyy katsella nouseeko syyskuun katsauksen myötä esiin vielä joitain muita kohteita, joiden kanssa olisi syytä skarpata.