Varallisuus 5/2021

Keväisen asunnonoston myötä varallisuuteni rakenteeseen on tullut suuria muutoksia. On tullut uutta omaisuutta ja sen vastineeksi myös uutta velkaa. Asunto- ja opintolainat lyhenevät omaa tasaista tahtiaan, ja nyt pienten rahastosijoitusten (200 €/kk) lisäksi tärkeimpänä prioriteettina on tuon täsmäluoton takaisinmaksu. Sen otin kattamaan muuttokulut ja pientä pintaremontointia.

Tällä hetkellä velkani lyhenevät kuukaudessa ainakin 485,55 euroa, mutta täsmäluoton minimilyhennyksen sijaan pyrin maksamaan sitä hieman nopeampaan tahtiin takaisin. Lisäksi sijoitan muutamaan indeksirahastoon automaattisesti tuon yhteensä 200 €/kk (eli 50 € per rahasto), joten kuukausittainen “vakio”kasvu nettovarallisuuteeni on lähes 700 €. Tähän päälle yritän tiristää muutamia ropoja myös tyhjyyttään huutavaan puskuriin.

Toistaiseksi asunnon osto vaikuttaa ihan hyvältä ratkaisulta niin oman henkisen hyvinvoinnin kuin taloudellisen tilanteenikin kannalta. Saan asua omannäköisessä, hieman tilavammassa asunnossa ja kasvatan nettovarallisuuttani noin 260 €/kk enemmän, kuin vuokraa maksaessani.

Varat

  • Asunto 82 000 €
  • OP sijoitussalkku 702,94 €
  • Puskuri ???

Velat

  • Asuntolaina 83 420,22 €
  • Opintolaina 19 769,06 €
  • Täsmäluotto 4 623,92 €

Netto −25 110,26 €

Uusia alkuja

Viime kirjoituksesta on vierähtänyt tovi jos toinenkin. Ei kuitenkaan siksi, etteikö kirjoitettavaa olisi ollut, vaan koska kaikelta touhuamiselta ei yksinkertaisesti ole jäänyt paukkuja blogin päivittämiseen ja talouden seurantaan. Nyt kun tilanne on taas normalisoitunut, yritän palailla säntillisempään talouskuriin ja jakamaan ajatuksiani ja numeroitani täällä blogissa.

Syy hiljaisuudelle? Ostin juuri asunnon. Alkukevät meni pitkälti asuntonäytöissä ja pankkien (virtuaali)tapaamisissa juostessa, ja viimein oikean kohteen ja pankin löydyttyä muutto ja pieni pintojen ja sisustuksen freesaus veivät lopun ajan. Nyt sitä kuitenkin asustellaan uudessa kodissa ja muuttohässäkkä tuntuu jo kaukaiselta muistolta.

Asunnonosto pienensi asumiskulujani muutamalla kympillä ja lisäsi asuinneliöitäni parillakymmenellä – ihan kiva diili siis. Muuton, lainajärjestelyjen ja sisustamisen vuoksi talouteni lukujen perässä ei ole tullut pysyteltyä, mutta viimein kaikki hankinnat on tehty.

Asuntokuvioiden ohella olen hieman järjestellyt laina-asioitani. Myin sijoitussalkkuni tyhjäksi asuntolainan käsirahaa varten. Lisäksi maksoin pois Anyfinin velkani ja lopetin luottokortin. Sijoittamisessa palasin sittemmin takaisin juurilleni ja tein pankkiini kuukausisäästösopimuksen indeksirahastoihin. Neljään rahastoon menee nyt 200 €/kk, ja jahka muuttoa varten ottamani pankin kulutusluotto on kuitattu ja olen taas päässyt kärryille talouteni luvuista, pyrin kasvattamaan summaa. Ensi kuun alkuun suunnittelin myös palaavani budjetoinnin pariin lähinnä pian saapuvien lomarahojen takia – olisi kurjaa jos ne vain katoavat tililtä jonninjoutavuuksiin.

Eli tällaista kuuluu tänne! Tämän kuun kulutusseurantaa en varmaankaan jaksa tehdä, sillä ostoksia on kertynyt paljon. Pienen yhteenvedon varoista ja veloista kirjaan kuitenkin kuun loppuun. Juuri nyt tuntuu todella hyvältä hypätä takaisin talouteni ohjastajan paikalle!

Aion kasvattaa nettovarallisuuttani 10000 eurolla vuonna 2021

Kuten otsikosta huomaa, on uudenvuodenlupaukseni nyt päätetty. Vuosi 2020 on ollut tähän mennessä lähinnä taloudellinen sekasotku, mutta syksyn mittaan olen hiljalleen saanut kulutustani kuriin ja talouttani toipumaan. Koska tänä vuonna taloudelliset tavoitteeni ovat ottaneet takapakkia ainakin kymppitonnin verran, on ensi vuoden tavoitteena korjata kurssia oikein urakalla. Ensin haaveilin kymppitonnin säästämisestä kuten Julia Thurén aikoinaan, mutta kuukausittainen 200-300 € velkojen lyhennys tekee tästä turhan hankalaa, ja lopputulokseen päästäkseni minun pitäisi sekä onnistua täydellisesti, että olla vähän tuuriakin matkassa. Mutta kymppitonnin nettovarallisuuden kasvattaminen velkoja maksamalla ja säästämällä on laskujeni mukaan todellakin mahdollista! Ja samalla tavoite on kuitenkin riittävän haastava.

Allaolevassa kaaviossa näkyy, mistä tämän 10 000 euron olisi tarkoitus koostua. Opintolainan lyhennykset alkavat rullata automaattisesti tammikuussa, joten velkojen lyheneminen 1 632 eurolla on saletti. Anyfiniä alan lyhentää aluksi 100 eurolla kuussa, mutta pyrin viimeistään lomarahoilla kuittaamaan siitä isomman siivun, jotta velka on taputeltu ensi vuoden puolella. Loput kymppitonnista aion säästää ihan tavalliselle säästötilille odottelemaan kaukaisessa tulevaisuudessa toivottavasti siintävää asunnon ostoa.

Tiedän, tavoitteita olen ennenkin tehnyt. Mutta varmistaakseni onnistumisen olen tällä kertaa tehnyt myös taustatyöni kunnolla! 2021 nettopalkkani tulee olemaan noin 2 435,69 €/kk. Kiinteiksi kuluiksi (sis. Anyfin ja opintolaina) olen puolestaan laskenut  1 039,72 €/kk. Kiinteiden kulujen jälkeen käteeni jää kuukaudessa siis 1 395,97 €. Saadakseni 6 689 euroa säästöön, tulee minun säästää kuukaudessa 557,4 €. Tällöin “hassattavaksi” jää vielä 839 euroa, josta pitäisi pystyä maksamaan kuukauden muuttuvat kulut. Historiani tuntien tuo 839 euroa ei ole ihan valtavasti, mutta uskon onnistuvani, jos en taas uppoa ihan täyteen kulutusmaniaan, vaan jatkan säntillistä kulujen seuraamista. Ja tarkoitus ei suinkaan ole köyhistellä koko vuotta 2021, vaan haluan edelleen pystyä entiseen tapaan esimerkiksi osallistumaan harrastuksiini ja hoitamaan terveyttäni. Pieni osakesalkkuni tietysti heiluttelee nettovarallisuutta suuntaan jos toiseenkin, mutta päätin jättää sen tämän tavoitteen seuraamisessa huomiotta.

Vuoden 2020 suurimmat “yllättävät” kulut liittyivät uuteen karvaiseen perheenjäseneen, harrasteajoneuvon hankintaan ja lääkärikuluihin. Vastaavan kokoluokan kuluja ei (ainakaan vielä) ole tiedossa vuodelle 2020. Laskelmissa ei myöskään ole huomioitu n. 1 200 euron lomarahoja eikä mahdollisia bonuksia. Pelivaraa siis pitäisi olla vähintäänkin riittävästi. 🙂

Ohessa vielä konkreettisia muutoksia vuodelle 2021, joilla pyrin pääsemään tavoitteeseen ja joita aion kuukausittain seurata. Vuosi 2020 tuntuu menneen rahallisesti ja terveydellisesti pitkälti hetkellisen hyvän olon perässä juostessa, joten paitsi rahansäästöä, ovat nämä myös terveystekoja.

  • Tupakoinnin lopettaminen. Olen marraskuusta saakka vähentänyt tupakointia portaittain ja vuoden 2020 pyrin pitämään savuttomana. Säästö: n. 50-80 €/kk.
  • Itsetehdyt lounaat useammin töihin. Pyrin siihen että viikon lounaista 4/5 on kotoa tuotuja. Säästö: n. 50-100 €/kk.
  • Herkuttelua vain kerran viikossa. Säästö: 20-40 €/kk.
  • Energiajuomat, voi energiajuomat… ne saavat jäädä vain erityistilanteiden, kuten aikaisten aamujen ja autoreissujen piristykseksi. Säästö: n. 20 €/kk.
  • Ostoksia (koskee lähinnä tavaroita) max. 1 kpl/kk. Tänä vuonna shoppailu on tuonut hyvin suuria kuluja, joten näitä pyrin nyt suitsimaan toden teolla. Hintaahan tässä ei ole määritelty, ja tiedossa on esim. 170 € harrastusvälineen hankinta, mutta yksi sallittu ostos kuukaudessa toivottavasti hillitsee vuoden kokonaiskuluja ja auttaa harkitsemaan hankintoja tarkemmin. Säästö: n. 50-150 €/kk.

Paitsi säästöillä, toivon helpottavani tavoitteen saavuttamista myös pienillä lisätuloilla. Näiden osalta tähtään 500 euroon (5 % tavoitteesta, 1,6 % nettotuloista).

  • Mikäli korona sallii, jatkan epäsäännöllisiä järjestyksenvalvojan töitä harrastetapahtumissa. Tästä odotettavissa n. 50-150 €.
  • Helmikuulle on jo tiedossa 90 € eräästä pienestä toimeksiannosta.
  • Jatkan kyselytutkimuksiin vastailua. Rahana maksettavat lasken tuloiksi, lahjakortit puolestaan pienentävät menoja. Odotettavissa tuloja n. 60-100 € ja lahjakortteja 70-150 €.
  • Olen pohtinut mahdollisuuksia hyödyntää kädentaitojani pienten lisätulojen saamiseksi. Tämä on ajankohtaista vasta joulun tienoilla ja vain, jos aikaa ja kiinnostusta riittää.
  • Jatkan turhien tavaroideni myymistä kirpputorilla. Tällä hetkellä tällaista tavaraa vain ei enää juurikaan ole, joten ensi vuodelle myyntejä on odotettavissa ehkä noin 20-100 €.
  • Pyrin hyödyntämään kaikki mahdolliset bonukset. Käytössä on jo S-kortti sekä Mobify, mietin näille kaveriksi vielä KomplettBankin luottokorttia (maltillisella luottorajalla tietysti, ehkä tonni olisi sopiva). Näistä tulee vuodessa n. 100 €.
  • Tutkin, löytyykö omaan ammattitaitooni sopivaa pientä freelancer-hommaa.

Tällä elämäntyylillä, kun jo pelkät harrastukset kurittavat lompakkoa suht rajusti, on tavoitteen saavuttamiseksi ollut pakko tehdä paljon ajatustyötä ja laskelmia, ja olenkin tätä tavoitetta pureskellut jo lokakuusta saakka. Yksi onnistumisen avaintekijä on kulujen säntillinen seuraaminen, ja suunnittelen tekeväni ensi vuonna katsauksia jopa viikoittain. Tällöin näen nopeammin onko kuukauden tavoite täyttymässä ja pystyn tekemään tietoisia korjausliikkeitä.

Pelkän excelinpyörittelyn lisäksi tarvitaan muutos ajatusmaailmassa. Minun pitäisi enemmän keskittyä siihen, mitä minulla on, eikä siihen, mitä muka puuttuu. Hektinen arki verottaa myös jaksamista turhan usein, jolloin tulee sorruttua kaikenlaisiin hetken helpotuksiin. Ensi vuonna pyrinkin tarkastelemaan rutiinejani ja viilaamaan niitä sellaiseen suuntaan, että jaksan pyörittää sekä arkeani, että exceleitäni. Tästä on luvassa blogipostauksen verran pohdintaa vielä ennen vuodenvaihdetta.

Jos ja kun tavoite pitää, tulisi velkojeni olla ensi vuonna 14032,43 € ja varojen (pl. osakesalkku) 6714,63 €. Sanovat, että tavoitteen pitää olla mitattava jotta tietää koska onnistuu. Mittari on siis tuossa!

Eurotarkan KAS-lista minun näkökulmastani: 4. Puhelin ja internet

Eurotarkan säästövinkkilistaa on tullut käytyä aika mukavasti tahdilla kategoria per päivä, joten tänään edetään taas listalla! Tällä kertaa aiheena on puhelin- ja internetkuluissa säästäminen. Sanottakoon heti alkuun, että tämä on jälleen kategoria jossa en näe omalla kohdallani suurta säästöpotentiaalia. Erilaisten elektroniikkahärveleiden ja -palveluiden suhteen olen sen sijaan melko minimalistinen.

Puhelinliittymäni on n. 20 €/kk maksava perusliittymä, kotona käytän taloyhtiön ilmaista 10M-nettiä, reititin on kirpputorihankinta ja suoratoistopalveluita minulla on kaksi: yhden ruudun Netflix ja opiskelija-Spotify. Suoratoistosta maksan 12,98 €/kk ja koen sitä käyttäväni kyllä koko rahan edestä, sillä kumpikin palvelu on käytössä vähintään paristi viikossa. Etenkin viikonloppuisin tykkään katsoa sarjoja tabletilta (minulla ei ole televisiota) ja siivotessa soivat Spotifyn soittolistat ikävää askaretta piristämässä. Pariin otteeseen olen käyttänyt myös HBO:ta ja Ruutuplussaa, mutta tällöin yleensä irtisanon Netflixin hetkeksi – en yksinkertaisesti ehdi käyttämään useaa palvelua niin usein, että jokaisesta kannattaa maksaa samanaikaisesti.

Puhelimenikin on käytettynä hankittu, oman aikansa lippulaivamalli, jonka uusiminen ei toivottavasti ole pariin vuoteen ajankohtaista. Itseäni eivät niin kiinnosta puhelinalan uutuudet ja innovaatiot, vaan niin kauan kuin luuri pelaa sujuvasti, kelpaa se minulle. Yleensä pyrin vielä säännöllisellä “siivouksella” ylläpitämään puhelimen tehoa.


Itselläni on tällä hetkellä Telian liittymä, joka mahdollistaa ulkomaillakin edullisen netin käytön. Tämä on mielestäni oikein tervetullut ominaisuus, joka helpottaa esimerkiksi reittien ja aukioloaikojen tarkastamista. 2020 tälle ominaisuudelle ei tosin juurikaan ole käyttöä tullut. Säästövinkkilistalla puhutaan paljon tavoista vähentää puheluihin kuluvaa rahaa, ja itsellänikin kun on rajaton netti, käytän mielelläni esimerkiksi Whatsapin videopuheluita.

Näin yhteenvetona maksan puhelimesta, netistä ja nettipalveluista yhteensä siis 32,98 €/kk. Harkinnassa on vielä jonkin pilvitallennustilan hankkiminen, mikä tuo muutaman euron kuussa lisää. Tällä hetkellä kaikki kuvani ovat levällään eri laitteilla ja muistitikuilla, joten näen pilvipalvelusta maksamisen hintansa arvoisena asiana. Ehkä tämä olisi hyvä joululahja minulta minulle?

Mitä vien näistä säästövinkeistä vuoteen 2021?

☑️ Vanha puhelin ja taloyhtiön ilmainen netti saavat riittää minulle myös vuonna 2021. 📱
☑️ Kilpailutan puhelinliittymäni 2021 ainakin kerran.

Tsekkaa myös aiemmat KAS-postaukseni:
1. Talous
2. Elintarvikkeet ja ruoka
3. Vaatteet ja kengät

Eurotarkan KAS-lista minun näkökulmastani: 3. Vaatteet ja kengät

On aika siirtyä Eurotarkan säästövinkkilistauksen kolmanteen kategoriaan, vaatteisiin ja kenkiin. Tämä on itselleni samaan aikaan sekä hirveän helppo, että todella hankala kategoria. Saatan näet olla vuoden ostamatta juuri yhtään vaatetta, ja sitten yhtäkkiä tuhlata useamman satasen viikonlopussa. Minun on kerrassaan hankalaa löytää vaatteiden kanssa kultaista keskitietä. Vuoden 2016 Konmari-hurahdukseni ansiosta vaatekaappini on kuitenkin suht siisti ja käytännöllinen, vaikka minimalistisesta onkin kaukana.

Eurotarkan säästövinkeissä lähdetään taas liikenteeseen hyvinkin perusteista; osta tarpeeseen, vältä heräteostoksia, hyödynnä alennusmyynnit ja valitse laadukasta ja kestävää. Ei mitään mitä en jo tietäisi, mutta kummasti garderobini koostuu lähinnä heräteostoksista. Alennuksia hyödynnän toki usein, mutta olen myös aiempaa enemmän alkanut ostaa normaalihintaisia vaatteita, joiden hinta välillä kirpaisee hieman, mutta jotka ovat rakkautta ensisilmäyksellä. Nämä vaatteet ovat usein itselläni lopulta niitä, jotka kulutan puhki asti, joten hinta per käyttökerta ei lopulta jää suuren suureksi. Hutiostoksia tulee tehtyä aiempaa harvemmin ja siitä olen ylpeä. Olen myös todennut että laadusta voi hieman maksaakin, ja esimerkiksi viime talvena ostin 150 euron nahkamaiharit, kun aiemmin olen joka talvi ostanut H&M:n 20 euron tekonahkapopot.

Ostamisen lisäksi vinkeissä keskitytään vaatteiden käyttöiän pidentämiseen. Pesuväliä pyrin jo pidentämään käyttämällä esim. aluspaitaa sekä tuulettamalla vaatteita, myös pikkutahroille saatan tehdä täsmäpesun jottei koko vaatetta tarvitse pestä. Tämän suhteen ollaan siis hyvällä mallilla, mutta vielä voisin olla hieman tarkempi siitä, mihin puolipitoiset vaatteet päätyvät (valitettavan usein pyykkikoriin, jos en muista koska olen ottanut vaatteen käyttöön). Jokusen euron vuodessa säästän siinä, etten käytä huuhteluainetta, tämä lienee kotoa opittu tapa. Sen sijaan värinkerääjäliinat (leikkaan ne puoliksi kuin Roope Ankka konsanaan) ovat ahkerassa käytössä, sillä pienehköllä vaatevarastolla väreittäin peseminen tarkoittaa erittäin vajaita koneita.

Kenkien iän pidentämiseksi tulee käytettyä lankkia ja suojasuihkeita, tähän olen motivoitunut nyt etenkin, kun olen ostanut kalliimpia kenkiä. Korjaamaan olen valitettavan laiska, vaikka esim. puhjenneen kyynärpään saattaisi saada ihan siististi ja tyylikkäästi paikattua. Sukkia kyllä parsin välillä, mikäli reikä on pieni. Suutarin palveluita voisin etenkin nykyisten nahkamaiharieni kanssa sitten aikanaan harkita.

Tiivistetysti voisin sanoa, että vaatteet eivät ole rahaongelmieni syy. Tai no, kaikki shoppailu on tietysti osasyy, mutta vaatteisiin käytän lopulta suht vähän rahaa. Tätäkin aihetta voisin kuitenkin pyrkiä lähestymään enemmän tarve edellä; ehkäpä monien suosima tarve/halulista voisi toimia? Sen tiedän että ensi kesälle on tarve ostaa uusia t-paitoja. Ja senkin tiedän, että kun kaupassa käydessä tulee alennushintainen Niken college vastaan, niin haluan sen.

Mitä vien näistä säästövinkeistä vuoteen 2021?

☑️ Lähestyn vaateostoksia ennemmin tarve kuin halu edellä. Tiedossa on tarve ostaa esimerkiksi t-paitoja ja pitkävartisia sukkia, joten pyrin täyttämään ostohimoni valitsemalla näistä jotain oikein mieluisaa ja laadukasta. 🛍️ 👚
☑️ Pyrin korjaamaan rikkoutuneita vaatteita useammin.
☑️ Pidennän vaatteiden käyttöikää pesemällä niitä fiksummin ja hyödyntämällä esim. tuuletusta.

Kaiken kaikkiaan en näe vaatteiden kohdalla mitään valtaisan merkittävää säästöpotentiaalia vuodelle 2021. Tärkein on kuitenkin tuo tarve vs. halu; taidan suosiolla yrittää pysyä poissa vaatekaupoilta. Netistä en osta vaatteita juuri koskaan, joten halut eivät kiusaa minua, kunhan pysyttelen pois ostoskeskuksista pyörimästä. 🙂

Lankkia vailla…

Tsekkaa myös aiemmat KAS-postaukseni:
1. Talous
2. Elintarvikkeet ja ruoka

Eurotarkan KAS-lista minun näkökulmastani: 2. Elintarvikkeet ja ruoka

*Postaus sisältää tähdellä merkittyjä affiliate-linkkejä*

Tänään Eurotarkan Kaikkien Aikojen Säästövinkkilistalta on vuorossa kategoria “elintarvikkeet ja ruoka”. Tässä oma näkökulmani säästövinkkeihin, ja lopussa tuttuun tapaan checklist ensi vuodeksi.

Elintarvikkeissa on ainakin teoriassa helppoa tehdä niin hyvin isoja, kuin hyvin pieniäkin säästöjä. Eurotarkan listassa huomattava osa vinkeistä keskittyy suunnitteluun ja itse tekemiseen. Tässä tuleekin se oma sudenkuoppani. Olen aina ollut hieman laiska suunnittelemaan ja touhuamaan kotihommia, mutta etenkin mielenterveyden keikkuessa ylhäältä alas, on tuollainen työ välillä suorastaan mahdotonta. Se ei tietenkään tarkoita, etteikö yrittää kannattaisi, ja etenkin hyvinä aikoina (kuten tällä hetkellä) voin tässä aivan hyvin onnistua. Suunnitteluun kuuluu olennaisesti kauppalista, jonka itse toisinaan teen, ja vinkataanpa KAS-listalla myös tekemään tuo ostoslista tarjousten perusteella. Itselläni on suht stabiili ruokavalio, jossa suosin pitkälti samoja raaka-aineita, joten ostoslistan teko on helppoa, mutta tarjousten hyödyntäminen hankalampaa.

Itse tehty ruoka on lähes aina valmisruokaa edullisempaa (ja usein terveellisempääkin). Olen tänä vuonna tainnut syödä lounastauoilla valmisruokaa satojen eurojen edestä, mutta olen myös usein tuonut omat, itsetehdyt eväät. Suosikkejani halvoista eväistä ovat soijamakaronilaatikko ja paistettu riisi tai nuudeli tofulla. Halpaa, helppoa ja hyvää! Valmiiden annosten pakastamiseen en ole ryhtynyt, sillä en omista mikroa mikä tekee sulattamisesta hankalaa. Salaattia teen kuitenkin aina useamman eväsrasiallisen kerralla valmiiksi. Joka syksy yritän myös aktivoitua hankkimaan ruokaa luonnosta. Tänä vuonna keräsin vadelmia ja mustikoita pakastimeen, sienispottia en ole vielä(kään) täältä uudelta asuinpaikkakunnaltani löytänyt. Koirien kanssa metsissä kävely ja keräily on hyödyllisyytensä lisäksi äärimmäisen rentouttavaa! Nokkostakin olen joskus kerännyt, siitä saa maistuvat letut, mutta en ole ihan varma onko kaikki se vaiva parin säästetyn euron arvoista. Omat yrtit kasvavat kesäisin parvekkeella, mikä säästää minulta pitkän pennin kun en joudu ostamaan koko puskaa saadakseni pari lehteä basilikaa.

Hävikki on listalla myös tapetilla, ja siitä on toki mediassakin puhuttu viime vuosina ihan huimasti. Oma hävikkini on mielestäni ihan ok-tasolla, välillä sitä syntyy mutta enimmäkseen ei. Tosin eilen unohdin jugurttipurkin koko päiväksi lämpimään, plääh. Hävikki sinällään on minulle vähän vieras ajatus, sillä en juuri kyttäile ruokien valmistuspäiviä tai parasta ennen -päivämäärää, vaan niin kauan kun ruoka näyttää ja tuoksuu hyvältä, se on syötävää ja se syödään. Hävikki- ja punalapputuotteet kuuluvatkin ostoskoriini säännöllisen epäsäännöllisesti. Matsmartin* paketti proteiinijuomineen ja riisikakkuineen odotteleekin jo postissa noutoa.

Suurin sudenkuoppani ruokakustannuksissa (ja terveysteoissa) ovat pienet heräteostokset. Töistä kotiin polkiessa matkan varrelta haettu suklaalevy. Ajomatkalla shelliltä mukaan poimittu 3,90 € battery-tölkki. Ruokaostoksilla koriin eksyvät uutuudet ja herkut. Martat vinkkaavat ettei nälkäisenä kannattaisi käydä kaupassa, mutta toisaalta jos menen sinne kylläisenä tuntuu, ettei tee mieli ostaa mitään. Se kauppalista auttaisi kyllä tässä isosti. Huomasin myös (kiitos kuluseurannan) maksaneeni ostoskasseista (2 kpl) tällä viikolla yhteensä 89 senttiä. Aika kallista jos ajattelee, että tuohon hintaan saisi jo melkein rullallisen kaupan roskapusseja.

Mutta jotain teen oikeinkin! Syön hyvin kasvispainotteisesti, mikä laskee ruokakulujani (tosin jotkut vegetuotteet, kuten jugurtti, olisivat halvempia eläinperäisinä). Esimerkiksi tuo edellä mainitseman soijamakaronilaatikko on melkein ilmaista ruokaa. Teen myös hintavertailua ja tsekkaan kilohinnat, ja koriin eksyykin usein Kotimaista tai Pirkkaa.


Mitä vien näistä säästövinkeistä vuoteen 2021?

☑️ Yritän muistaa kestokassin kaupassa käydessäni, lisäksi vien yhden kassin autoon ja yhden laitan työreppuun. 🛍️
☑️ Kannan mukanani vesipulloa ja pientä evästä välttääkseni kalliit huoltoasema- ja kioskiostokset.
☑️ Jatkan hävikkikauppojen ja punalapputuotteiden hyödyntämistä sikäli, kun tarjolla on tuotteita joita muutenkin käyttäisin.
☑️ Kiinnitän enemmän huomiota energiatehokkaaseen ruuanlaittoon (ei turhaa lämmittämistä, uuninluukun availua tai keittämistä ilman kantta). 🍳
☑️ Valitsen useammin veden juomaksi limsojen sijaan. 🥤🚫
☑️ Pyrin pitämään herkuttelun viikonlopuissa. 🍬🚫
☑️ Kiinnitän enemmän huomiota ruokahävikkiin ja pidän kaappientyhjennysviikkoja.
☑️ Pyrin tarkistamaan ruokakauppojen tarjoukset netistä, mikäli olisin muutoinkin liikkunut niiden suunnilla.
☑️ Pyrin ylläpitämään pientä “omavaraisuutta”, eli ensi kesänäkin parvekkeellani nähdään salaatti- ja yrttipenkki ja syksyllä suuntaan mustikkaan. Selvää säästöä sekä ah, niin rentouttavaa! 🥬🍄
☑️ BONUS: pyrin useammin panostamaan myös kotona tehdyn ruuan makuun. Näin vähennän tarvetta käydä ravintoloissa ja kahviloissa. 🥡
☑️ BONUS: pyrin säästämään alkoholinkäytön juhliin ja erityistilaisuuksiin ja vähentämään mm. “saunaoluita”. 🍺🚫

Ruuanlaittoon ja elintarvikeostoksiin KAS-lista toi mielestäni monta hyvää muistutusta. Hyvin usein nämä askareet tulee itselläni hoidettua autopilotilla sen enempää tiedostamatta ja miettimättä. Tosin jotkut hyvätkin asiat, kuten bonuskortin vilautus ennen maksua, tulevat jo selkärangasta. Näillä eväin siis kohti säästeliäämpää vuotta 2021!

Täällä on vietetty jälleen kaappientyhjennysviikkoa ja tyhjältähän tämä kaappi tosiaan näyttää!

Tsekkaa myös aiempi KAS-postaukseni:
1. Talous

Postaussarja: Eurotarkan KAS-lista minun näkökulmastani: 1. Talous

*Postaus sisältää affiliate-linkkejä, jotka on merkitty tähdellä*

Olen tässä tämän vuoden taloudellista hässäkkää peratessani havahtunut siihen, että ensi vuoden tavoitteen saavuttaakseni minun on todella muutettava käytöstäni. Koska en täysin luota siihen, että kykenen vastustamaan kaikkia impulssejani, täytyy kääntää myös pienempiä kiviä säästöjen saamiseksi. Eurotarkan Kaikkien Aikojen Säästövinkit -lista on roikkunut kirjanmerkkipalkissani varmaan kuukausia, mutta viime lukukerrasta on jo aikaa. Niinpä ajattelin nyt käydä listaa läpi kategoria kerrallaan ja tutkia, mitä säästövinkkejä jo noudatan ja etenkin, mitä uusia keinoja voisin sieltä löytää.

Suosittelen ehdottomasti tutustumaan Eurotarkan listaukseen sekä listauksessa mainittuihin lähteisiin, ja tosiaan tämä postaus on omankin kirjoitukseni pohjana. Käyn lyhyesti ja tiivistetysti (eli kannattaa tsekata myös Eurotarkan listaus kokonaiskuvan saadaksesi!) läpi listan vinkkejä sekä kerään checklistin, mitä säästövinkkejä aion erityisesti viedä vuoteen 2021.


Eurotarkan taloussäästövinkit

Eurotarkan taloussäästövinkit lähtevät liikkeelle hyvinkin perusteista; selvitä mihin raha kuluu, budjetoi ja pysyttele budjetissa, säästä ensin itsellesi ja sijoita se, mitä et lähiaikoina tarvitse. Selvää pässinlihaa, mutta käytännössä yllättävän hankalaa etenkin silloin, kun oma jaksaminen ei ole ihan kohdillaan. Itse olen taas palaillut kirjaamisen ja budjetoinnin pariin, josko alkuvuodesta pystyisin taas siirtämään rahaa säännöllisesti talteen, ja sitten aikoinaan kun puskuri on kunnossa ja oma asunto ostettu, myös sijoittamaan jälleen.

Myös huono laina on säästövinkeissä tapetilla, ja luottokortin käyttöä suositellaan vältettävän. No te tiedätte kuinka tämä on kohdallani sujunut. Vuoteen 2021 pyrin kuitenkin suuntaamaan luottokortittomana! Mikäli huonoa lainaa on päässyt syntymään, kannattaa se vähintäänkin kilpailuttaa, ja näin itsekin olen tehnyt, sillä yhdistin juuri lainani Anyfinillä*. Minimikuukausimaksuni puolittui ja todellinen vuosikorkokin tipahti useamman prosenttiyksikön. Myös nopeampi lainanmaksu vähentää lainasta syntyviä kuluja, ja siksi itsekin teen minimilyhennykseen nähden lähes tuplalyhennyksen joka kuukausi.

Sitten päästään pienempiin kuluihin, eli alennuskoodeihin, opiskelijaetuihin ja keskittämiseen. Nyt nolona muistan, että shoppailuhuumassa alennukset tulee usein unohdettua. Alekoodin googlaaminen tai opiskelijakortin vilauttaminen ei montaa sekuntia vie, mutta unohtuu itseltäni turhan usein. Jos sitä joka tapauksessa kuluttaa rahaa ja tekee ostoksia, voisi sen saman tien tehdä muutaman euron edullisemminkin tai saada edes ilmaiset postikulut. Opiskelija olen ollut vasta niin vähän aikaa, ettei kortin näyttäminen tule vielä selkärangasta. Keskittämisessä olen sen sijaan kunnostautunut, ja teen ruokaostokset ja tankkaukset lähes yksinomaan S-ketjussa. Polttoaine ei ABC:llä ole halvinta, mutta olen mieltynyt asemien tasalaatuisuuteen ja vakiopalveluihin. Vakuutukseni ovat kaikki Ifissä, josta sain halvimman tarjouksen autovakuutukselle. Ilokseni myös koirien vakuutukset olivat siellä suht edulliset. Keskittämällä säästän vakuutuksistani 15 %.

Ja sitten laskuosioon. Laskut, voi laskut… Rahamokani-postauksessani kerroinkin maksavani usein myöhästymismaksuja kun en yksinkertaisesti jaksa tai muista maksaa laskujani. Tässä olen kunnostautunut kuluvana vuonna toden teolla! Kirjaan nykyään kaikki laskut Mobifyyn** heti niiden tultua. Sovellus muistuttaa lähestyvistä eräpäivistä ja saanpa laskujen maksusta tätä kautta myös bonusta. Tuo bonus, useamman kympin vuodessa, on syy siihen, etten mielelläni vaihda laskujani e-laskuiksi vaikka se maksamista hieman nopeuttaisikin.

Tässäpä mietteeni Eurotarkan KAS-listan taloussäästövinkeistä. Osa on jo hyvin hanskassa, osan kanssa riittää skarpattavaa. Loppuun vielä pieni yhteenveto siitä, kuinka aion hyödyntää listausta ensi vuoden aikana.


Mitä vien näistä säästövinkeistä vuoteen 2021?

✅ Jatkan budjetointia ja kuluseurantaa. 📝
✅ Alan siirtää vakiosumman säästötilille heti palkkapäivänä. 💸 ➡️ 💰
✅ Selvitän, mihin verovähennyksiin olen oikeutettu ja lisäksi vähennän YTK:n maksut ja sijoituskulut.
✅ Muistan ennen ostosta tsekata alennuskoodit (minulla on OP:n omistaja-asiakkaana myös Cityshoppari käytössäni) ja opiskelija-alennuksen. 🛍️ 🏷️
✅ Katkaisen Norwegianin luottokortin toivottavasti jo ennen vuodenvaihdetta. KomplettBankin luottokortti*** maltillisella luottorajalla yhä harkinnassa. 💳
✅ Pyrin maksamaan viimeistään lomarahoilla viimeisen suorituksen Anyfinille*.
✅ Jatkan Mobifyn** käyttöä laskujeni hallinnassa.

Eurotarkan listaus oli hyvä muistutus itselleni ainakin parista pikkukikasta; verovähennyksistä ja alennusten tsekkauksesta. Vähän harmittaa näin joulukuussa huomata, että olisin voinut saada vaikka mistä ostoksistani alennusta esimerkiksi tuolla Cityshopparilla ja opiskelijakortilla. Kun niitä ostoksia nyt kerran tuli tehtyä, niin yhtä hyvin olisin voinut tehdä ne halvemmalla. Seuraavan kerran palailen Eurotarkan listaukseen myöhemmin tällä viikolla, aiheena “Elintarvikkeet ja ruoka”.

Postaussarjassa valitsemani säästövinkit ajattelin projektin lopuksi tulostaa ja sijoittaa johonkin, josta bongaan ne päivittäin. Josko ne näin uppoaisivat alitajuntaan ja muuttuisivat rutiineiksi. Suunnittelin laittavani myös lompakkoon muutaman säästövinkin näkyville, jotta esimerkiksi sen opiskelijakortin muistaisi maksutilanteessa kaivella esiin. 🙂

Kuva © Avery Evans (Unsplash)

* Anyfin: Esimerkkinä, 1 000 euron lainan jälleenrahoitus antaa 10 kuukauden takaisinmaksuajalla 8,88% nimelliskorkon, 10 erää sekä 0 euro hallinolliset kulut, näin ollen todellinen korko on 9,25%. Kuukausikustannukset ovat tällöin 104 euroa ja takaisinmaksettava kokonaissumma on 1 041,15 euroa. Anyfin tarjoaa aina yksilöllisiä korkoja, ottamalla yhteyttä Anyfiniin saat selville mitä korkoa he voivat tarjota sinun luotollesi.  
** Mobify: Affiliate-linkki palveluun.
*** KomplettBank: Lainaesimerkki: korko 12,60 %, tod.vuosikorko 15,33 %, 10 000 €/5 v, avausmaksu 45 €, tilinhoitopalkkio 8 €/kk, yht. 14 070 €, maksuerä 235 €/kk.

Huono velka iskee, kun olet haavoittuvimmillasi

Elämme parhaillaan Mielenterveysviikkoa (15.-22.11.), jonka kunniaksi ja josta inspiroituneena julkaisen tähänastisen blogihistoriani henkilökohtaisimman tekstin.

Katselin viikonloppuna lyhytdokumenttisarjan Some Deep Story, joka avaa erilaisia tarinoita velkaantumisen syistä ja seurauksista. Tarinat ovat karuja ja ajatuksia herättäviä, ja (valitettavasti) aina ajankohtaisia. Dokumentit herättivät pohtimaan myös omaa suhdettani velkaan. Huono velka terminä vilahtelee teksteissäni usein, ja vaikkei oma tilanteeni sen suhteen ole onneksi läheskään pahimmasta päästä, haluan avata omat kokemukseni aiheesta.

Oma suhteeni huonon velan kanssa alkoi oikeastaan viime syksynä. Erosin pitkästä parisuhteesta, jota seurasi valtava elämänmuutos; muutto uuteen osoitteeseen pika-aikataululla, yksin elämisen opettelu (parisuhde oli kestänyt koko siihenastisen aikuiselämäni), masennusdiagnoosi, yritykset hoitaa masennusta.

Eron jälkeen ostelu tuntui samaan aikaan sekä lohduttavalta että ansaitulta – olin ansainnut kaikkien vaikeuksien jälkeen jotain kivaa elämääni. Halusin sisustaa uuden kotini mieluisaksi, jotta elämänmuutoksen huonot puolet tuntuisivat hieman helpommilta kestää. Jätin erossa kaikki huonekalut eksälleni, sillä ajatus vanhojen kummitusten tuomisesta uuteen kotiin tuntui oksettavalta. Haavojen parantamiseksi aloin deittailla. Sängyn pohjalla vietettyjen viikkojen jälkeen olo oli homssuinen ja epäviehättävä, joten ostin lyhyessä ajassa ennätysmäärän vaatteita sekä kannoin säännöllisesti rahaa kauneushoitolaan. Olin ansainnut tuntea itseni jälleen viehättäväksi muiden silmissä.

Samaan aikaan ravasin lääkärissä, masennushoitajalla ja itse kustannetulla terapeutilla. Ka-ching, lauloi Terveystalon kassakone. Minulla todettiin keskivaikea masennus sekä yleistynyt ahdistuneisuushäiriö. Sain huonoon olooni reseptin poikineen, oli unilääkettä, mielialan tasaajaa, bentsoja äkilliseen ahdistukseen ja beetasalpaajia paniikkikohtauksiin. Melkoinen cocktail, joka kuitenkin auttoi minut jaksamaan pahimman yli. Ensimmäistä kertaa vuosiin tunsin oloni normaaliksi, jopa epänormaalin hyväksi.

Tuntui että ensimmäistä kertaa vuosiin elin oikeasti – ja se elämäntyyli oli kallis. Aloitin uuden harrastuksen, johon upposi varusteineen, vakuutuksineen ynnä muine tilpehööreineen kymppitonni. Tarve tavata uusia ihmisiä oli kova, joten viikonloput ja välillä pikkulauantaitkin vietettiin keskustan yöelämässä. Harrastin ja puuhasin kaikkea mahdollista, vaikka vuorokauden tunnit eivät tuntuneetkaan riittävän. Lopulta kun asuntosäästötili oli kupattu tyhjiin, otin osamaksun ja käytin luottokortin tappiin. Tässä kohtaa kevään hurvittelun hintalappu oli rapiat 10 000 euroa.

Tuolloin myös kadotin sairaudentuntoni täysin. En kokenut itseäni enää masentuneeksi tai muutenkaan “päästäni vialliseksi”, vaan itsevarmaksi ja pystyväksi. Viimeisimmissä psykiatrini tekemissä kirjauksissa tuohon ajanjaksoon viitataan mielialalääkityksen laukaisemana maniana. Sittemmin olen lääkityksen asetuttua kohdilleen tipahtanut pilvilinnoistani takaisin maan pinnalle, ottanut laskimen kauniiseen käteen ja alkanut hiljalleen korjata tuhoja. Pahimmillaan oma tilanteeni oli 1000 euroa osamaksuissa, 3000 euroa käytettynä luottokortilta ja 7000 euron asuntosäästötili imettynä kuiviin. Puhumattakaan siitä, ettei 2500 euron nettopalkastani jäänyt noina kuukausina säästöön senttiäkään. Luojan kiitos en tuolloin hakenut esimerkiksi uutta luottokorttia, pikavippiä tai muuta lainaa. Ja luojan kiitos olin jo ennen tuota ajanjaksoa hankkiutunut avun piiriin ja tapasin säännöllisesti joko hoitajaa tai terapeuttia, vaikken itseäni aina sairaaksi kokenutkaan. Nämä kontaktit pitivät minut jotenkuten kiinni normaalissa elämässä, eikä tilanne päässyt riistäytymään kunnolla käsistä.


Huonoa velkaa kutsutaan syystäkin huonoksi velaksi. Elämänhallinnan pettäessä siihen on helppo turvautua. Sitä saa nopeasti ja vakuudettomasti (ja siksi tietysti myös suuremmalla korolla). Huonon velan ottamiseen löytyy lukemattomia syitä: esimerkiksi ahdas tai tukala elämäntilanne, työttömyys tai sairastuminen. Omat velkani ovat seurausta omituisesta ja ahdistavasta elämäntilanteesta, johon en osannut suhtautua fiksusti, sekä ongelmista mielenterveyden kanssa. Joku saattaa näihin todeta, että “ihan omaa tyhmyyttä“, ja juuri tällaisten kommenttien pelossa kirjoitan itsekin blogiani toistaiseksi anonyymisti. Esimerkiksi omien vanhempieni suusta en kestäisi tällaista kommenttia.

Velkaantumiseen saatavilla olevasta avusta minulla ei rehellisesti ole hajuakaan. Sen sijaan mielenterveyspalvelut ovat tulleet vuoden aikana hurjan tutuiksi. Haluankin myös omalta osaltani muistuttaa tämän vuoden mielenterveysviikon sanomasta:

Mistä tietää…
… että on aika hidastaa?
… että on masentunut?
… että ei voi hyvin?
… että läheinen ei voi hyvin?

Miten ikinä sitä nimitetäänkään, kun kaikki ei ole kohdallaan. Pelkästään se, että tämä ajatus tulee mieleen, on syy hakea ja saada apua. Sellaista ei olekaan, että hakisit apua liian pienestä syystä tai liian aikaisin.

Mielenterveyden Keskusliitto, 2020

Yhdistin huonot velkani Anyfinillä

Anyfin on pyörinyt pitkin kesää ja syksyä blogeissa ja podcasteissa, ja nyt viimein kokeilin sitä itsekin. Sekä Svea Ekonomin osamaksussa että Bank Norwegianin luottokortissa todellinen vuosikorko pyörii 20 % huitteilla. Korkea korko on aiheuttanut minulle paineita maksaa velka mahdollisimman pian, mistä syystä puskurin kerryttämiseen ei ole juurikaan jäänyt rahaa. Toki minulla on tuollakin korolla aina ollut varaa maksaa kuukauden lasku pois, mutta iso korko on aiheuttanut painetta maksaa reilusti minimiä suurempaa kuukausierää, jolloin kuukauden taloudellinen pelivara on jäänyt turhan pieneksi.

Olin lukenut huimista koron laskuista Anyfiniä käyttäessä. Oma kokemukseni ei sen sijaan ole mikään ihmeellinen, korko laski noin 5 %-yksikköä. Kotiin päin toki sekin, joten tartuin tarjoukseen.

Eniten Anyfinille siirtymisessä minua houkutteli mahdollisuus irtisanoa luottokortti piakkoin. Anyfin kun maksaa olemassaolevat velat pois, mutta ei myönnä uusia. Eli suomeksi sanottuna, pyrin katkaisemaan visakierteen vielä tämän vuoden puolella, kunhan puskurissa on ensin jokunen satanen pelivaraa. Koronan vuoksi matkoja ei ole tiedossa (= ei tarvetta käyttää luottokorttia lentolippujen ja hotellien maksamiseen) ja kummallakin koirista on hyvä vakuutus (= ei tarvetta pitää luottokorttia eläinlääkärimaksuja varten kunhan puskuri on kunnossa). Suunnitelmani on nyt maksaa Anyfinin lainaa pois noin 200 €/kk (kun aiemmin olen maksanut velkoja n. 300-500 €/kk). Yli jäävä osa siirtyy sitten puskurin täytteeksi.

Lähenevän luottokortista luopumisen toivon helpottavan talouteni tasapainottamista, kun en enää voi tehdä impulssiostoksia ja luottaa, että voin paikata budjettivajeen kortilta. Olen tänä vuonna osoittanut itselleni, etten kykene käyttämään luottokorttia vain maltillisena maksuaikakorttina, vaan rahoitan sillä asioita, joihin ei olisi sillä hetkellä oikeasti varaa. Pyrin nyt siihen, että uutena vuotena voisin aloittaa luottokortittoman elämän. Siitä onkin jo useita vuosia, kun minulla ei ole ollut tuota punaista muoviliparetta puskurin korvikkeena. Luottokortti toimi minulle monta vuotta hyvänä renkinä, mutta tänä vuonna siitä on tullut huono isäntä, joka aiheuttaa turhaa painetta ja harmaantuvia hiuksia.

Lokakuun suuntaviivat

Syyskuu on taputeltu, ja tilinpäätöstä sen suhteen teen todennäköisesti huomenna, kun kalenterissani on viimein vapaailta. Oma mututuntuma on että selvisin syyskuusta suht kunnialla ylittäen budjetin ehkä karvan verran, mutta kohtapa se selviää. Sillä välin siis hieman ajatuksia siitä, miten ajattelin pitää laivan kurssissaan myös lokakuussa.

Tsekataan ensin kuun isot numerot. Jouduin nostamaan veroprosenttiani loppuvuodeksi, joten palkkaa on luvassa 2.247,75 €. Tiedossa olevia kuluja on 1.393 € plus eräs isompi, noin tuhannen euron hankinta, johon rahat on jo säästetty valmiiksi aikaa sitten.

Tarkalleen menot näyttävät tältä:

  • Svea osamaksu 105 €
  • Luottokortti 200 €
  • Harrastusmaksut 245 + 179 €
  • Vuokra 637 €
  • Kuntosali 27 €

Luottokorttia pyrin aina lyhentämään yli minimin (joka olisi muutaman kympin kuussa) ja varmaan nytkin pyrin tiristämään sen maksuun vielä hieman enemmän rahaa. Lisäksi terapioihin, lääkärikäynteihin ym. menee todennäköisesti vielä 200-300 €. Suht tiukkana saa siis olla tässäkin kuussa.

Näistä luvuistani huomaa mielestäni hyvin sen, että ei ne suuret tulot vaan ne pienet menot. Tienaan ihan mukavaa suomalaisen keskipalkkaa, mutta 300 euroa luottoihin, kallis harrastus ja vähän terveysongelmaa, niin yhtäkkiä käteen ei jääkään kovin kummoista summaa. Tietysti monilla on vielä tiukempi tilanne ja harrastuksista voi vain haaveilla, ja toki olen myös ihan itse luottoni ottanut. Pistää se silti mietteliääksi. Tienaan enemmän kuin kukaan perheestäni (myös huomattavasti enemmän kuin ikänsä töitä tehneet vanhempani), ja heillä tuntuu välillä olevan se käsitys, että minulla on varaa siihen, tähän ja tuohon, ihan vain koska palkka. Tällä hetkellä taidan kuitenkin olla meistä se, jonka nettovarallisuus on syvimmässä kuopassa ja joka tosissaan joutuu laskeskelemaan rahojaan. En malta odottaa sitä että huonot velat on alkuvuodesta kuitattu ja pääsen taas asuntosäästämisen ja sijoittamisen pariin. Ja etenkin keräämään puskuria, joka on tällä hetkellä surulliset 0 €.

Numeroiden valossa näyttää siltä, ettei syyskuu jäänyt tämän syksyn viimeiseksi säästökuukaudeksi, vaan tässä kuussa jatketaan taas. Syyskuun aikana skarppasin mielestäni hyvin eväiden kanssa, eikä kalliita noutolounaita tullut juuri haettua. Myös shoppailut pysyivät tarpeellisissa asioissa. Näitä pyrin jatkamaan myös lokakuussa, ja ainoa “luvallinen” ostos saakin olla uusi kattila vanhan, pinnoitteensa vuosien käytön jälkeen menettäneen tilalle. Korona puolestaan pitänee huolen, ettei tässä kuussa tule tuhlailtua anniskeluravintoloihin tai taksimatkoihin. Erityiseen syyniin pääsee kuitenkin tupakointi, jota olisi hyvä vähentää jo terveydenkin takia. Täytyy katsella nouseeko syyskuun katsauksen myötä esiin vielä joitain muita kohteita, joiden kanssa olisi syytä skarpata.