Postaussarja: Eurotarkan KAS-lista minun näkökulmastani: 1. Talous

*Postaus sisältää affiliate-linkkejä, jotka on merkitty tähdellä*

Olen tässä tämän vuoden taloudellista hässäkkää peratessani havahtunut siihen, että ensi vuoden tavoitteen saavuttaakseni minun on todella muutettava käytöstäni. Koska en täysin luota siihen, että kykenen vastustamaan kaikkia impulssejani, täytyy kääntää myös pienempiä kiviä säästöjen saamiseksi. Eurotarkan Kaikkien Aikojen Säästövinkit -lista on roikkunut kirjanmerkkipalkissani varmaan kuukausia, mutta viime lukukerrasta on jo aikaa. Niinpä ajattelin nyt käydä listaa läpi kategoria kerrallaan ja tutkia, mitä säästövinkkejä jo noudatan ja etenkin, mitä uusia keinoja voisin sieltä löytää.

Suosittelen ehdottomasti tutustumaan Eurotarkan listaukseen sekä listauksessa mainittuihin lähteisiin, ja tosiaan tämä postaus on omankin kirjoitukseni pohjana. Käyn lyhyesti ja tiivistetysti (eli kannattaa tsekata myös Eurotarkan listaus kokonaiskuvan saadaksesi!) läpi listan vinkkejä sekä kerään checklistin, mitä säästövinkkejä aion erityisesti viedä vuoteen 2021.


Eurotarkan taloussäästövinkit

Eurotarkan taloussäästövinkit lähtevät liikkeelle hyvinkin perusteista; selvitä mihin raha kuluu, budjetoi ja pysyttele budjetissa, säästä ensin itsellesi ja sijoita se, mitä et lähiaikoina tarvitse. Selvää pässinlihaa, mutta käytännössä yllättävän hankalaa etenkin silloin, kun oma jaksaminen ei ole ihan kohdillaan. Itse olen taas palaillut kirjaamisen ja budjetoinnin pariin, josko alkuvuodesta pystyisin taas siirtämään rahaa säännöllisesti talteen, ja sitten aikoinaan kun puskuri on kunnossa ja oma asunto ostettu, myös sijoittamaan jälleen.

Myös huono laina on säästövinkeissä tapetilla, ja luottokortin käyttöä suositellaan vältettävän. No te tiedätte kuinka tämä on kohdallani sujunut. Vuoteen 2021 pyrin kuitenkin suuntaamaan luottokortittomana! Mikäli huonoa lainaa on päässyt syntymään, kannattaa se vähintäänkin kilpailuttaa, ja näin itsekin olen tehnyt, sillä yhdistin juuri lainani Anyfinillä*. Minimikuukausimaksuni puolittui ja todellinen vuosikorkokin tipahti useamman prosenttiyksikön. Myös nopeampi lainanmaksu vähentää lainasta syntyviä kuluja, ja siksi itsekin teen minimilyhennykseen nähden lähes tuplalyhennyksen joka kuukausi.

Sitten päästään pienempiin kuluihin, eli alennuskoodeihin, opiskelijaetuihin ja keskittämiseen. Nyt nolona muistan, että shoppailuhuumassa alennukset tulee usein unohdettua. Alekoodin googlaaminen tai opiskelijakortin vilauttaminen ei montaa sekuntia vie, mutta unohtuu itseltäni turhan usein. Jos sitä joka tapauksessa kuluttaa rahaa ja tekee ostoksia, voisi sen saman tien tehdä muutaman euron edullisemminkin tai saada edes ilmaiset postikulut. Opiskelija olen ollut vasta niin vähän aikaa, ettei kortin näyttäminen tule vielä selkärangasta. Keskittämisessä olen sen sijaan kunnostautunut, ja teen ruokaostokset ja tankkaukset lähes yksinomaan S-ketjussa. Polttoaine ei ABC:llä ole halvinta, mutta olen mieltynyt asemien tasalaatuisuuteen ja vakiopalveluihin. Vakuutukseni ovat kaikki Ifissä, josta sain halvimman tarjouksen autovakuutukselle. Ilokseni myös koirien vakuutukset olivat siellä suht edulliset. Keskittämällä säästän vakuutuksistani 15 %.

Ja sitten laskuosioon. Laskut, voi laskut… Rahamokani-postauksessani kerroinkin maksavani usein myöhästymismaksuja kun en yksinkertaisesti jaksa tai muista maksaa laskujani. Tässä olen kunnostautunut kuluvana vuonna toden teolla! Kirjaan nykyään kaikki laskut Mobifyyn** heti niiden tultua. Sovellus muistuttaa lähestyvistä eräpäivistä ja saanpa laskujen maksusta tätä kautta myös bonusta. Tuo bonus, useamman kympin vuodessa, on syy siihen, etten mielelläni vaihda laskujani e-laskuiksi vaikka se maksamista hieman nopeuttaisikin.

Tässäpä mietteeni Eurotarkan KAS-listan taloussäästövinkeistä. Osa on jo hyvin hanskassa, osan kanssa riittää skarpattavaa. Loppuun vielä pieni yhteenveto siitä, kuinka aion hyödyntää listausta ensi vuoden aikana.


Mitä vien näistä säästövinkeistä vuoteen 2021?

✅ Jatkan budjetointia ja kuluseurantaa. 📝
✅ Alan siirtää vakiosumman säästötilille heti palkkapäivänä. 💸 ➡️ 💰
✅ Selvitän, mihin verovähennyksiin olen oikeutettu ja lisäksi vähennän YTK:n maksut ja sijoituskulut.
✅ Muistan ennen ostosta tsekata alennuskoodit (minulla on OP:n omistaja-asiakkaana myös Cityshoppari käytössäni) ja opiskelija-alennuksen. 🛍️ 🏷️
✅ Katkaisen Norwegianin luottokortin toivottavasti jo ennen vuodenvaihdetta. KomplettBankin luottokortti*** maltillisella luottorajalla yhä harkinnassa. 💳
✅ Pyrin maksamaan viimeistään lomarahoilla viimeisen suorituksen Anyfinille*.
✅ Jatkan Mobifyn** käyttöä laskujeni hallinnassa.

Eurotarkan listaus oli hyvä muistutus itselleni ainakin parista pikkukikasta; verovähennyksistä ja alennusten tsekkauksesta. Vähän harmittaa näin joulukuussa huomata, että olisin voinut saada vaikka mistä ostoksistani alennusta esimerkiksi tuolla Cityshopparilla ja opiskelijakortilla. Kun niitä ostoksia nyt kerran tuli tehtyä, niin yhtä hyvin olisin voinut tehdä ne halvemmalla. Seuraavan kerran palailen Eurotarkan listaukseen myöhemmin tällä viikolla, aiheena “Elintarvikkeet ja ruoka”.

Postaussarjassa valitsemani säästövinkit ajattelin projektin lopuksi tulostaa ja sijoittaa johonkin, josta bongaan ne päivittäin. Josko ne näin uppoaisivat alitajuntaan ja muuttuisivat rutiineiksi. Suunnittelin laittavani myös lompakkoon muutaman säästövinkin näkyville, jotta esimerkiksi sen opiskelijakortin muistaisi maksutilanteessa kaivella esiin. 🙂

Kuva © Avery Evans (Unsplash)

* Anyfin: Esimerkkinä, 1 000 euron lainan jälleenrahoitus antaa 10 kuukauden takaisinmaksuajalla 8,88% nimelliskorkon, 10 erää sekä 0 euro hallinolliset kulut, näin ollen todellinen korko on 9,25%. Kuukausikustannukset ovat tällöin 104 euroa ja takaisinmaksettava kokonaissumma on 1 041,15 euroa. Anyfin tarjoaa aina yksilöllisiä korkoja, ottamalla yhteyttä Anyfiniin saat selville mitä korkoa he voivat tarjota sinun luotollesi.  
** Mobify: Affiliate-linkki palveluun.
*** KomplettBank: Lainaesimerkki: korko 12,60 %, tod.vuosikorko 15,33 %, 10 000 €/5 v, avausmaksu 45 €, tilinhoitopalkkio 8 €/kk, yht. 14 070 €, maksuerä 235 €/kk.

Marraskuun yhteenveto + budjetti joulukuulle

Näin maanantai-iltana veto on totaalisen pois, mutta vääntäydyin vielä koneelle tekemään kuukausikatsauksen, olotilasta johtuen ehkä hieman tavallista lyhyempänä. Kuukauden aikana erilaisia tuloja sain yhteensä 2257,75 €. Rahaa kului puolestaan 1.952,96 euroa, joiden kohteet on eritelty allaolevassa kuvaajassa. Säästöön meni 304,79 €. Käytännössä nuo upposivat puskuriin sekä tein pienen osakeostoksen. Säästöprosentti oli tässä kuussa n. 13 %. Pikkuhiljaa se on sieltä taas nousemaan päin pelkän miinuksen sijaan.

Tarinoidaanpa eri kategorioista lyhyesti. Terveyskulut olivat suuret, mutta onneksi tämän vuoden viimeiset. Nuo 572,25 € ovat siis lääkkeitä ja käyntejä yksityisellä erikoislääkärillä. Koirien kuluja nosti yksi kurssi johon tuli vanhemman kanssa osallistuttua sekä nuoremmalle hankitut uudet ulkoiluvarusteet. Jälkimmäinen ei ehkä vielä niin perusteltu hankinta, sillä vanhatkin olisivat hetken menneet. Ruokabudjetti oli tässä kuussa ihan huikean pieni! Osin se johtuu tosin siitä, että olen pyrkinyt muistaa erotella ruokakaupasta ostetut päihteet tuonne omaan kategoriaansa. “Muut”-kategoria kertyi enimmäkseen joululahjaostoista.

Vaikka säästöprosentti olikin jo kaksinumeroinen, en ole suoritukseen vielä täysin tyytyväinen. Etenkin päihteisiin kuluu liikaa, mutta nyt olen viimein suunnitellut itselleni portaittaisen ohjelman, jolla pyrin lopettamaan tupakoinnin uudenvuodenlupauksena. Vaatteet olivat myös rehellinen heräteostos. Ylipäänsä tuntuu että vaikka muuten pysyisi homma hanskassa, niin tulen juokseneeksi kaikenlaisen nopean mielihyvän perässä (herkut, päihteet, shoppailu) ja kokonaistulos on sitten tämä. Ensi vuoden tavoitteen saavuttaakseni tähän olisi saatava muutosta, ja sitä olen jo kovasti pähkäillyt.

Joulukuun budjetti

Joulukuussa palkkaa kilahtaa tilille 2.247,75 euroa (pidän vielä sormia ristissä mahdollisten joulubonusten suhteen, mutta ne tietää sitten kun tietää). Joulukuun ennalta tiedossa olevat menot ovat puolestaan yhteensä 1.283,2 € ja ne jakautuvat seuraavasti:

  • Asuminen 637 €
  • Terapia 110 €
  • Spotify + Netflix 12,98 €
  • Anyfin 100 €
  • Opintolaina 150,74 €
  • Laskut 272,48 € (enimmäkseen joululahjoista)

Kulujen jälkeen käytettäväksi jää 964,55 €. Ne budjetoin seuraavasti:

  • Ruoka 200 €
  • Auto/Bensa 100 € (tiedossa pidempi ajomatka kotikonnuille)
  • Urheilu 100 € (yksi uusittava kymppikortti ja salikäynnit kotipaikkakunnalla)
  • Ravintolat 50 €
  • Tavarat 30 € (tarve ostaa valaisin)
  • Päihteet 60 € (lähinnä uudenvuoden juhlintaan)
  • Lääkkeet/terveys 15 €
  • Muut 115 € (kaikki ne yllätykset joihin en yleensä tajua varautua)
  • Yhteensä 700 €

Tällä logiikalla joulukuulta jäisi ylimääräistä rahaa 264,55 €. Näistä ajattelin 200 € suunnata puskuriin ja loput Anyfinin lisälyhennykseen. Joulubonusten kohtalo selviää vasta kuun puolivälin paikkeilla, mutta mikäli sellaista on luvassa, suuntaan siitä puolet puskuriin ja puolet Anyfinille.

Näillä eväin kohti vuoden viimeistä kuukautta! Luonnoksissa polttelee jo postaus ensi vuoden Suuresta Taloudellisesta Tavoitteesta, mutta hioskelen sitä vielä hetken rauhassa ennen kuin julkaisen sen. Olen myös pohdiskellut luonteeltaan eräänlaista elämäntapatavoitetta, josta siitäkin kirjoittelen piakkoin. 🙂

Black Friday -ostokseni

… tai oikeastaan pitänee puhua jo alkaneesta “Black Weekistä”. Olen yrittänyt parhaani mukaan olla immuuni sille, unohtaa koko asian, mutta lähipiirissä se on tullut puheeksi ja työmatkallenikin on ilmestynyt toinen toistaan mustempia tarjouskylttejä.

Joten sorruin. Tavallaan.

Olen selannut kaikkien mahdollisten ja mahdottomien kauppojen nettisivut ja tarjouskuvastot läpi, jos kuitenkin löytäisin jonkin aivan ohittamattoman tarjouksen. Tutkin niin harrastusvälineitä, kodinsisustusta kuin elektroniikkaakin – enkä löytänyt mitään ostettavaa. Tämä kai on nyt sitä, että on vain ihan tyytyväinen siihen mitä jo on. Olen aikanaan tehnyt hankintoja isollakin rahalla, mutta pyrkien siihen, että tavarat ovat ajattomia ja makuni mukaisia sekä täyttävät tehtävänsä mahdollisimman hyvin. Minulla on kaikki mitä tarvitsen, ja tunnustetaan, että vähän ylikin. Tänä vuonna hypetys tarttui kuitenkin alitajuntaani ja olisin saattanut sortua ostelemaan turhuuksia. Sen sijaan teinkin tämän arvokkaan havainnon, että mitä irtaimistoon tulee, on elämäni juuri nyt täydellistä. Se tuntuu mukavalta.

Täysin ilman Black Week -hankintoja en kuitenkaan ole ollut, vaan olen pyrkinyt hyödyntämään tarjouksia sellaisissa tuotteissa, joita muutenkin ostaisin. Tällä hetkellä näitä ovat piilolinssit, vitamiinit ja urheiluravinteet, joiden varastoa täytyisi joka tapauksessa täydentää parin kuukauden kuluessa. Harmillisesti tällaisissa kulutustuotteissa alennusprosentit eivät yleensä huitele siellä seitsemässäkympissä, mutta esimerkiksi -25 % piilolinsseistä on ihan mukava alennus, kun niihin kuitenkin tulee rahaa käytettyä. Yleensä huomaan uusien linssien tarpeen vasta kun viimeinen pari on jo käytössä, jolloin ei ole aikaa odotella tarjouksia.

Aidosti tarpeellisten black week -ostosten toivon keventävän alkuvuoden budjettia, mikä toivottavasti edistää vuoden 2021 tavoitteeni saavuttamista. Tästä minulle suht kunnianhimoisesta (mutta tällä kertaa hyvin suunnitellusta!) tavoitteesta lisää sitten joulun tienoilla. 🙂

Edit 25.11.2020: viimeinenkin suunniteltu tilaus on nyt tehty, ja ostosten hyödyllisyydestä huolimatta ostokrapula on melkoinen. Näinköhän saman shoppailufiiliksen saa tyydytettyä vertailemalla ja suunnittelemalla tällaisia pakollisiakin hankintoja aina oikein olan takaa? Olo on kuin olisin shopannut Zalandon tyhjäksi, mutta todellisuudessa olen vain vertaillut piilaritarjouksia.

Kuva © Ashkan Forouzani (Unsplash)

Huono velka iskee, kun olet haavoittuvimmillasi

Elämme parhaillaan Mielenterveysviikkoa (15.-22.11.), jonka kunniaksi ja josta inspiroituneena julkaisen tähänastisen blogihistoriani henkilökohtaisimman tekstin.

Katselin viikonloppuna lyhytdokumenttisarjan Some Deep Story, joka avaa erilaisia tarinoita velkaantumisen syistä ja seurauksista. Tarinat ovat karuja ja ajatuksia herättäviä, ja (valitettavasti) aina ajankohtaisia. Dokumentit herättivät pohtimaan myös omaa suhdettani velkaan. Huono velka terminä vilahtelee teksteissäni usein, ja vaikkei oma tilanteeni sen suhteen ole onneksi läheskään pahimmasta päästä, haluan avata omat kokemukseni aiheesta.

Oma suhteeni huonon velan kanssa alkoi oikeastaan viime syksynä. Erosin pitkästä parisuhteesta, jota seurasi valtava elämänmuutos; muutto uuteen osoitteeseen pika-aikataululla, yksin elämisen opettelu (parisuhde oli kestänyt koko siihenastisen aikuiselämäni), masennusdiagnoosi, yritykset hoitaa masennusta.

Eron jälkeen ostelu tuntui samaan aikaan sekä lohduttavalta että ansaitulta – olin ansainnut kaikkien vaikeuksien jälkeen jotain kivaa elämääni. Halusin sisustaa uuden kotini mieluisaksi, jotta elämänmuutoksen huonot puolet tuntuisivat hieman helpommilta kestää. Jätin erossa kaikki huonekalut eksälleni, sillä ajatus vanhojen kummitusten tuomisesta uuteen kotiin tuntui oksettavalta. Haavojen parantamiseksi aloin deittailla. Sängyn pohjalla vietettyjen viikkojen jälkeen olo oli homssuinen ja epäviehättävä, joten ostin lyhyessä ajassa ennätysmäärän vaatteita sekä kannoin säännöllisesti rahaa kauneushoitolaan. Olin ansainnut tuntea itseni jälleen viehättäväksi muiden silmissä.

Samaan aikaan ravasin lääkärissä, masennushoitajalla ja itse kustannetulla terapeutilla. Ka-ching, lauloi Terveystalon kassakone. Minulla todettiin keskivaikea masennus sekä yleistynyt ahdistuneisuushäiriö. Sain huonoon olooni reseptin poikineen, oli unilääkettä, mielialan tasaajaa, bentsoja äkilliseen ahdistukseen ja beetasalpaajia paniikkikohtauksiin. Melkoinen cocktail, joka kuitenkin auttoi minut jaksamaan pahimman yli. Ensimmäistä kertaa vuosiin tunsin oloni normaaliksi, jopa epänormaalin hyväksi.

Tuntui että ensimmäistä kertaa vuosiin elin oikeasti – ja se elämäntyyli oli kallis. Aloitin uuden harrastuksen, johon upposi varusteineen, vakuutuksineen ynnä muine tilpehööreineen kymppitonni. Tarve tavata uusia ihmisiä oli kova, joten viikonloput ja välillä pikkulauantaitkin vietettiin keskustan yöelämässä. Harrastin ja puuhasin kaikkea mahdollista, vaikka vuorokauden tunnit eivät tuntuneetkaan riittävän. Lopulta kun asuntosäästötili oli kupattu tyhjiin, otin osamaksun ja käytin luottokortin tappiin. Tässä kohtaa kevään hurvittelun hintalappu oli rapiat 10 000 euroa.

Tuolloin myös kadotin sairaudentuntoni täysin. En kokenut itseäni enää masentuneeksi tai muutenkaan “päästäni vialliseksi”, vaan itsevarmaksi ja pystyväksi. Viimeisimmissä psykiatrini tekemissä kirjauksissa tuohon ajanjaksoon viitataan mielialalääkityksen laukaisemana maniana. Sittemmin olen lääkityksen asetuttua kohdilleen tipahtanut pilvilinnoistani takaisin maan pinnalle, ottanut laskimen kauniiseen käteen ja alkanut hiljalleen korjata tuhoja. Pahimmillaan oma tilanteeni oli 1000 euroa osamaksuissa, 3000 euroa käytettynä luottokortilta ja 7000 euron asuntosäästötili imettynä kuiviin. Puhumattakaan siitä, ettei 2500 euron nettopalkastani jäänyt noina kuukausina säästöön senttiäkään. Luojan kiitos en tuolloin hakenut esimerkiksi uutta luottokorttia, pikavippiä tai muuta lainaa. Ja luojan kiitos olin jo ennen tuota ajanjaksoa hankkiutunut avun piiriin ja tapasin säännöllisesti joko hoitajaa tai terapeuttia, vaikken itseäni aina sairaaksi kokenutkaan. Nämä kontaktit pitivät minut jotenkuten kiinni normaalissa elämässä, eikä tilanne päässyt riistäytymään kunnolla käsistä.


Huonoa velkaa kutsutaan syystäkin huonoksi velaksi. Elämänhallinnan pettäessä siihen on helppo turvautua. Sitä saa nopeasti ja vakuudettomasti (ja siksi tietysti myös suuremmalla korolla). Huonon velan ottamiseen löytyy lukemattomia syitä: esimerkiksi ahdas tai tukala elämäntilanne, työttömyys tai sairastuminen. Omat velkani ovat seurausta omituisesta ja ahdistavasta elämäntilanteesta, johon en osannut suhtautua fiksusti, sekä ongelmista mielenterveyden kanssa. Joku saattaa näihin todeta, että “ihan omaa tyhmyyttä“, ja juuri tällaisten kommenttien pelossa kirjoitan itsekin blogiani toistaiseksi anonyymisti. Esimerkiksi omien vanhempieni suusta en kestäisi tällaista kommenttia.

Velkaantumiseen saatavilla olevasta avusta minulla ei rehellisesti ole hajuakaan. Sen sijaan mielenterveyspalvelut ovat tulleet vuoden aikana hurjan tutuiksi. Haluankin myös omalta osaltani muistuttaa tämän vuoden mielenterveysviikon sanomasta:

Mistä tietää…
… että on aika hidastaa?
… että on masentunut?
… että ei voi hyvin?
… että läheinen ei voi hyvin?

Miten ikinä sitä nimitetäänkään, kun kaikki ei ole kohdallaan. Pelkästään se, että tämä ajatus tulee mieleen, on syy hakea ja saada apua. Sellaista ei olekaan, että hakisit apua liian pienestä syystä tai liian aikaisin.

Mielenterveyden Keskusliitto, 2020

Laskin luottokorttini luottorajaa

Veli V on useissa postauksissaan maininnut tiputtaneensa luottokorttiensa luottorajaa estääkseen lisävelan syntymisen. Itsekin olin asiaa hänen innoittamanaan pohdiskellut, mutta en ole ollut varma kuinka se tehtäisiin (en jaksa ottaa yhteyttä aspaan) ja maksaako se jotain.

No tänään käväisin Bank Norwegianin sivuilla ja sieltähän se sivupalkista löytyi! Kolmella klikkauksella sain laskettua luottorajaani ihan itse, ilman viiveitä, maksuja tai välikäsiä. Kun aikanaan hain luottokorttia, myönnettiin minulle 3000 euron luottoraja automaattisesti. Parikymppiselle ensimmäistä korttiaan hakeneelle se tuntui suorastaan luottamuksenosoitukselta ja jonkinlaiselta boostaukselta; minuun luotetaan ja tuloni ovat niin hyvät, että minulle ollaan valmiita myöntämään näin paljon luottoa!

Pitkäänhän käytin korttia vain muutaman satasen kerrallaan ja maksoin koko laskun aina heti pois. Kunnes viime kesänä kortilta oli koko limiitti käytetty, eikä tuota 3000 euroa enää maksanutkaan kerralla takaisin. Siitä alkoi varsinainen tarinani huonon velan kanssa, josta olen täällä blogissakin kirjoitellut. Velka on siirtynyt nyt Anyfinille, mutta puskurin puutteessa olen kokenut turvalliseksi pitää vielä luottokorttia yllättävien kulujen varalle. Paljonhan olen puhunut myös pyrkimyksestäni katkaista koko luottokortti.

Tänään tosiaan laskin luottorajani 3000 eurosta 500 euroon, eli pienimmäksi mahdolliseksi. Tuo 500 euroa on myös se puskurini koon ensimmäinen välitavoite. 500 euroa riittää hetkeksi, jos jompikumpi koirista teloo itsensä ja vakuutuksen rahoja joutuu odottelemaan, tai postilaatikosta tupsahtaa jokin unohtunut, isompi lasku.

Lopullinen tavoite on yhä päästä eroon koko kortista, etten voi enää hetken huumassa velkaannuttaa itseäni niin helposti. Näin väliaikaisesti tuo luottorajan laskukin palvelee tätä tarkoitusta, sillä vähensin potentiaalisen huonon velkani määrää juuri 2500 eurolla. 🙂 Pieni, mutta merkittävä askel matkallani eroon huonoista veloista.

Marraskuun puolivälikatsaus

Marraskuu saavutti tänään puolivälinsä, ja näin sunnuntai-iltana onkin hyvä hetki käydä läpi kuukauden rahatilannetta – etenkin sitä, onko korjausliikkeelle tarvetta.

Tässä kohtaa kuukautta kaikki ennakoidut menot lukuunottamatta Anyfiniä ja koiran eläinlääkäriä on maksettu. Käyttö- ja ruokatileillä on vielä muutama satanen, joten ainakin näin nopealla tarkastelulla loppukuu on turvattu, eikä tilannetta tarvinne paikata puskurilla tai luottokortilla. Luottokortti on nyt Anyfinille siirtymisen jälkeen muuten viimein nollattu, ja irtisanon sen kokonaan kun puskurissa on 500 euroa.

Tässä kuussa olen tähän puoliväliin mennessä kuluttanut 1.587,27 euroa. Huima summa, mutta tosiaan tästä on jo kaikki kuun suurimmat kulut maksettu.

Tässä puolivälin tilanteessa silmiin ottavat erityisesti 62,97 euroa päihteisiin ja 71,85 euroa “muihin juttuihin”. Päihde-kategoriaan sisältyy yksien illanistujaisten viinit ja tupakkaa. Muut-kategoriassa on kaksi joululahjaa ja itselleni palapeli. En huomannut budjettia tehdessä ottaa huomioon sitä, että saattaisin ostaa lahjoja jo nyt. Nuo ovat sitten kuitenkin pois joulukuun kulutuksesta.

Kun vertailen toteutunutta kulutusta tekemääni budjettiin huomaan, että kyseessä oli ns. “harjoitusversio” ja ennakointi vaatii itseltäni vielä lisää aivotyöskentelyä. En ennakoinut lääkkeiden ostoa tai sähkölaskua (onneksi pieniä summia kumpikin), enkä liioin joululahjoja. Päihteiden suhteen olin ihan rehellisesti ylioptimistinen. Ruoka- ja ravintolabudjetit sen sijaan näyttävät hyvältä! Ravintoloihin menevästä summasta on nyt käytetty 26/50 euroa, mikä jättää vielä loppukuulle mahdollisuuden käydä kerran herkuttelemassa. Ruokaan puolestaan on mennyt jopa omituisen vähän rahaa (tsekkasin tiliotteeni miljoonasti kun näin loppusumman), joten sen suhteen voisi jopa hölläillä loppukuusta. Näin en kuitenkaan aio tehdä, vaan itsetehty lounas on taas huomiseksikin valmiiksi purkitettuna. 🙂 Kaiken kaikkiaan olen tähän puolivälin tilanteeseen melko tyytyväinen. Tuntuu että pitkästä aikaa olen tosiaankin saanut elettyä rahankäytön suhteen järkevästi.

Pienistä puroista

Viime postauksessa vihjaisin puskurin olevan back in business, tosin surkealla 50,22 € saldolla. Ylijääneet rahani ovat puskurin sijaan valuneet huonojen velkojen maksuun, jotta saisin lainat maksettua pois ja pidettyä kokonaiskulut mahdollisimman matalalla. Jostain puskuriin on kuitenkin ilmestynyt pätäkkää. Olen käyttänyt ns. “pienten purojen” taktiikkaa, eli kaikki ylimääräiseksi luokiteltava tulo on siirretty puskuriin. Aiemmin olen samalla taktiikalla säästänyt pientä ekstraa mm. harrasteajoneuvon varusteisiin ja koiranpennun tarvikkeisiin.

Omalla kohdallani pienet purot ovat sekalainen seurakunta muutaman–kymmenen euron tulonlähteitä. FB-kirppareilla myyminen on ollut niistä tuottoisin (olen tänä vuonna myynyt tavaraa n. 600-700 euron edestä), mutta tämä kultakaivos alkaa olemaan loppuun kaluttu (luojan kiitos, kirpparimyynti on ihan hullun aikaavievää ja turha tavara nurkissa rassaa hermoja päivittäin). Uskoisin kirpparimyynneillä tienaavani loppuvuodesta maksimissaan 50 euroa. Sen jälkeen saanee taas tovin vartoa, että jokin tavara muuttuu silmissäni turhaksi.

Mennään siis pysyvämpisluontoisiin puroihin.

Ykkösenä on tietysti kuukausittain tilille kolahtavat S-bonukset. Lähikauppani on S-market ja tykkään tankata ABC:llä, sillä siellä on aina “vakiohyvä” varustelu ja palvelut. Muutoin en kiinnitä keskittämiseen sen suurempaa huomiota. Vuoden aikana S-bonuksia on kertynyt 56,06 €.

Toinen bonuspalvelu jota suosin on Mobify, josta mielestäni saa vaivaan nähden suht helppoa rahaa. Tänä vuonna olen kotiuttanut Mobifystä 67,44 euroa. Maksan sen kautta mm. vuokran ja luottokorttilaskun, ja pelkästä vuokrasta saan kuukausittain takaisin n. 2 euroa tekemättä mitään muuta kuin maksamalla laskun. Mobifyn kautta saa myös osasta verkkokauppoja bonusta, ja itsekin olen sen kautta ostanut mm. Fitnesstukusta. Liittymällä Mobifyyn käyttäen koodiani QRE1TJD8 saat 5 € aloitusbonuksen (ja minä saan saman 5 €). Toinen netissä toimiva bonuspalvelu on Bonusway, josta olen aikanaan kotiuttanut 45,55 €. Oma kokemukseni kuitenkin on, että Mobifyyn verrattuna Bonuswayn bonuksia saa odotella ihan mahdottoman kauan, mutta kauppavalikoima on parempi. Mikäli haluat kokeilla sitäkin, saat tämän linkin kautta rekisteröitymällä 5 € aloitusbonuksen (ja minä saan saman 5 €). Bonuksiin liittyen itseäni kiinnostaisi seuraavaksi kokeilla rahattoman naisen vinkkaaman Komplett Bankin luottokortin ja Mobifyn yhdistelmää. Komplett Bank kun maksaa sillä tehdyistä ostoksista hyvitystä, ja maksamalla laskun Mobifyn kautta voisin saada lisähyvityksen. Onkohan tämä liian hyvää ollakseen totta :’D ainakin Bank Norwegianin kortti täytyy lopettaa ennen uuden kortin hankkimista, ettei kohta olla taas samassa suossa.

Kolmas puro ovat netin maksetut kyselyt. Pidin näistä piiitkän tauon kun en nähnyt niitä vaivansa arvoisiksi, mutta nyt olen taas ottanut tavaksi tarkastaa avoimet kyselyt esimerkiksi odotusauloissa tai bussissa istuessani. Vuosien saatossa olen näiden kautta saanut karkeasti arvioituna n. 150-200 euron edestä hyötyä. Ensi vuodelle ajattelin heittää leikkimielisen haasteen ja katsoa, saisinko pienet koirani ruokittua kokonaan kyselypalkkioilla :’D Superlahjakorttien valikoimasta kun löytyy mm. Musti ja Mirri. Tässä lueteltuna tällä hetkellä käyttämäni palvelut:

  • Mielipidemaailman etuna on, että palkkiot voi PayPalin kautta nostaa suoraan rahana. Täältä olen nostanut 10 € jotka olen lisännyt suoraan puskurin jatkeeksi.
  • YouGov* tarjoaa mielestäni luetelluista palveluista harvimmin kyselyitä, joten sen kautta palkintojen saaminen tuppaa kestämään. Täältäkin olen kuitenkin kotiuttanut 50 euron superlahjakortin, mutta se oli prosessina varsin pitkä.
  • GallupForum tarjoaa varsin usein kyselyitä, joten superlahjakortin kotiuttaminen on nopeaa. Täältä olen kotiuttanut useamman kympin edestä lahjakortteja.
  • M3Panel* tarjoaa myös kyselyitä kohtalaisen usein, ja täälläkin tarjolla ovat samat superlahjakortit kuin muuallakin. Myös täältä olen kotiuttanut lahjakortteja muutamalla kymmenellä eurolla.

Ja neljäntenä purona mikä muukaan, kuin mikrosäästäminen. Käytössäni on kaksi pankkikorttia, joista kummastakin menee puskuriin 1 € per korttimaksu. Käytännössä säästöt ovat tätä kautta olleet 20-30 euron luokkaa. Tämä on ihan kiva ja huomaamaton tapa säästää, vaikka lisätuloksi sitä ei tietenkään voi laskea.

Tässäpä hyyyvin pitkästi pähkinänkuoressa se, mistä pieni puskurini tällä hetkellä koostuu. Toki pyrkimyksenä on jatkuvasti kasvattaa puskuria myös ihan suoraan palkasta sivuun siirretyllä rahalla, muutoin tuhannen euron tavoitteen saavuttamiseen kuluu sen kymmenen vuotta. Tavoitteeni puskurin valmistumisen aikataululle on venynyt ja venynyt, mutta mahtaisiko ainakin 500 euroa mennä vielä tänä vuonna rikki?! Sen jälkeen voisin paloitella BN-luottokorttini ja ottaa Komplett Bankin kokeiluun heti alkuvuodesta.

Ensi viikolla olisi taas tarkoitus palailla blogin puolella säästämisaiheisiin marraskuun välikatsauksen merkeissä, sekä mahdollisesti hiukan pohtia, miltä minun (toivottavasti kulutukseltaan kohtuullinen) jouluni tulee näyttämään 🙂

* Linkin kautta rekisteröitymällä saan pienen bonuksen omalle pistetililleni.

Lokakuun yhteenveto + budjetti marraskuulle

Lokakuu on taputeltu, ja vaikka hieman säästökuukaudesta uhosinkin, ei tuloksissa ole mitään valtaisaa hurraamista. Tulot olivat 2380,21 euroa, menot puolestaan 3230,27 euroa. Menoihin tosin sisältyi ennalta tiedossa oleva, koirat-kategoriaan uppoava tuhannen euron maksu, johon olin etukäteen pikkuhiljaa säästänyt. Sen jos jättää huomiotta, jäätiin lokakuussa plussalle noin 150 e! Ja mikä parasta, on tuon säästösumman lisäksi lyhennetty velkoja 300 euroa. Kesän kulutushysteriasta yhä toipuessani pidän tuota 450 nettovarallisuutta kasvattavaa euroa hyvänä suorituksena.

Menoihin sisältyi lokakuussa paljon poikkeuksellisia kuluja. Harrastuksiin ja koiriin liittyviä, kausittaisia maksuja oli tuon tonnin lisäksi 245 + 169 euroa (nämä siis toistuvat 1-3 kertaa vuodessa). Lääkäriin (ja lääkärikäynnin unohtamiseen, ai s……) upposi 330 euroa, ja tätä herkkua on tiedossa vielä marraskuulle. Ei voi muuten taaskaan kuin olla kiitollinen siitä, että kun tarve on, on minulla varaa mennä nopeasti yksityiselle lääkärille. Julkisella asiani olisi saanut odottaa monta kuukautta, missä ajassa tilanne olisi saattanut ottaa takapakkia melkoisesti. Ruokabudjetti pysyi kivoissa mitoissa, eikä ravintoloissakaan hurviteltu mahdottomasti. Tavaroita ostin kaksi palapeliä (jotka on nyt tehty ja myyn pian eteenpäin) sekä kattilan loppuun kuluneen tilalle. Marraskuussa ajattelin pitää tavaroiden osalta nollalinjaa, mutta katsoa, josko lähikirpparilta saisi pari palapeliä pilkkahintaan synkkien marraskuun iltojen iloksi. Auton kulut olivat normaalia isommat kun tuli reissattua, mutta säästöäkin sain vaihtamalla renkaat pitkästä aikaa itse.

Marraskuun budjetti

Marraskuussa tuloja on tiedossa 2277,75 € (palkka + kilometrikorvauksia).

Menoja on puolestaan tiedossa ihan hitokseen.

  • Asuminen 637,00 €
  • Spotify + Netflix 12,98 €
  • Kuntosali 27 €
  • Luottokortin viimeinen lasku 15,88 €
  • Anyfin 100 € (maksan noin tuplat minimilyhennyksestä)
  • Vakuutukset 172,65 € 16,99 €
  • Lääkäri 503,8 €
  • Terapia 82,20 €
  • Koiran ell 99 €
  • Yhteensä 1477,86 € 1494,85 €

Näiden jo tiedossa olevien menojen ohelle suunnittelin yli jäävälle 898,89 782,9 eurolle seuraavanlaista jakoa:

  • Ruoka 300 €
  • Koirat 90 €
  • Auto/bensa 50 €
  • Ravintolat 50 €
  • Tavarat 20 €
  • Päihteet 40 €
  • Yhteensä 550 €

Hieman perusteluja budjetin takaa: ruuan kanssa olen havainnut 300 € riittäväksi, mikäli pyrin tekemään mahdollisimman usein eväät töihin. Koirien budjettiin olen laskenut mahdollisesti yhden kurssin sekä pienet täydennykset ruokavarastoon. Autoilua ei ole ennakolta tiedossa tavallista enempää, joten 50 euroa riittänee siihen, että pääsen harrastuksiin ja ruokakauppaan, oikeastaan tuo on hieman yläkanttiinkin. Ravintola-kategorian arvelen koronatilanteessa koostuvan parista noutoruokatilauksesta. Tavaroissa pyritään siihen, etten ostaisi muuta kuin kirppispalapelejä. Päihteet taas… tupakoinnin lopettaminen on yhä työn alla 🙂

Budjettiin jää tällä kaavalla ylimääräistä 249,89 232,9 euroa. Jos ja kun tämä toteutuu, on ajatuksena siirtää puskuriin noin 200 euroa ja lopuilla maksaa Anyfiniä nopeammassa tahdissa. Minulla on muuten taas puskuri! Toistaiseksi siellä on vaivaiset 50,22 € mikrosäästämisellä ja S-bonuksilla kerättyä rahaa, mutta onpahan edes jotain!

Marraskuusta on taas tulossa tietyllä tapaa tiukka, kun tiedossa on suht isoja lääkärikuluja. Nämä 500 euroa ovat onneksi todennäköisesti vuoden viimeiset siihen suuntaan, eikä alkuvuodestakaan pitäisi tällaisille lääkärikuluille olla enää tarvetta. Toki alkuvuodessa on taas omat isot kulunsa, sen sun tämän yhdistyksen jäsenmaksuja, autoveroa, ynnä muuta. Tässä loppuvuoden aikana olisikin tarkoitus saada listattua mahdollisimman monia vuoden 2021 varmoja kuluja, jotta saisin ensimmäistä kertaa laadittua itselleni vuosibudjetin. Tämä loppuvuosi on itselleni henkilökohtaisesti aina kovin raskasta aikaa, mutta yritetään siitä huolimatta vetää tuhlaillen alkanut 2020 vähän paremmin maaliin!

Edit 5.11.2020: korjattu parin laskun summaa niiden tarkennuttua sekä fiksattu pari laskuvirhettä. Pyrin kuun puolivälissä kirjoittamaan lyhyen välikatsauksen, niin on helpompaa pitää säästökuukausi kurssissaan. 🙂

Yhdistin huonot velkani Anyfinillä

Anyfin on pyörinyt pitkin kesää ja syksyä blogeissa ja podcasteissa, ja nyt viimein kokeilin sitä itsekin. Sekä Svea Ekonomin osamaksussa että Bank Norwegianin luottokortissa todellinen vuosikorko pyörii 20 % huitteilla. Korkea korko on aiheuttanut minulle paineita maksaa velka mahdollisimman pian, mistä syystä puskurin kerryttämiseen ei ole juurikaan jäänyt rahaa. Toki minulla on tuollakin korolla aina ollut varaa maksaa kuukauden lasku pois, mutta iso korko on aiheuttanut painetta maksaa reilusti minimiä suurempaa kuukausierää, jolloin kuukauden taloudellinen pelivara on jäänyt turhan pieneksi.

Olin lukenut huimista koron laskuista Anyfiniä käyttäessä. Oma kokemukseni ei sen sijaan ole mikään ihmeellinen, korko laski noin 5 %-yksikköä. Kotiin päin toki sekin, joten tartuin tarjoukseen.

Eniten Anyfinille siirtymisessä minua houkutteli mahdollisuus irtisanoa luottokortti piakkoin. Anyfin kun maksaa olemassaolevat velat pois, mutta ei myönnä uusia. Eli suomeksi sanottuna, pyrin katkaisemaan visakierteen vielä tämän vuoden puolella, kunhan puskurissa on ensin jokunen satanen pelivaraa. Koronan vuoksi matkoja ei ole tiedossa (= ei tarvetta käyttää luottokorttia lentolippujen ja hotellien maksamiseen) ja kummallakin koirista on hyvä vakuutus (= ei tarvetta pitää luottokorttia eläinlääkärimaksuja varten kunhan puskuri on kunnossa). Suunnitelmani on nyt maksaa Anyfinin lainaa pois noin 200 €/kk (kun aiemmin olen maksanut velkoja n. 300-500 €/kk). Yli jäävä osa siirtyy sitten puskurin täytteeksi.

Lähenevän luottokortista luopumisen toivon helpottavan talouteni tasapainottamista, kun en enää voi tehdä impulssiostoksia ja luottaa, että voin paikata budjettivajeen kortilta. Olen tänä vuonna osoittanut itselleni, etten kykene käyttämään luottokorttia vain maltillisena maksuaikakorttina, vaan rahoitan sillä asioita, joihin ei olisi sillä hetkellä oikeasti varaa. Pyrin nyt siihen, että uutena vuotena voisin aloittaa luottokortittoman elämän. Siitä onkin jo useita vuosia, kun minulla ei ole ollut tuota punaista muoviliparetta puskurin korvikkeena. Luottokortti toimi minulle monta vuotta hyvänä renkinä, mutta tänä vuonna siitä on tullut huono isäntä, joka aiheuttaa turhaa painetta ja harmaantuvia hiuksia.

Oma kontribuutioni vallitsevaan palkkakeskusteluun

Tilipäivä-ohjelma on tällä viikolla nostanut keskustelunaiheeksi palkat. Tästä innostuneena ajattelin siis valottaa omankin palkkakuittini sisältöä vähän tarkemmin.

Oma nettopalkkani on tällä hetkellä 3450 € kuukaudessa. Olen IT-alan toimistotyöläinen ja noudatan liukuvaa työaikaa (pääasiassa kuitenkin ma-pe 9-17), joten lisiä palkkaani ei tule, vaan se on kuukaudesta toiseen sama. Mahdolliset ylitöistä ja hälytyksistä kertyvät korvaukset pidän sen sijaan vapaina korkojen kera. Kerran vuodessa saatan saada pienen, lähinnä nimellisen bonuksen. Meidän yrityksessämme ei ole käytössä smartumeita tai lounasseteleitä, joten palkkani etuineen on tosiaankin hyvin tarkalleen tuo 3450 €.

Olen ollut saman työnantajan palveluksessa neljä vuotta. Aloittaessa palkkani oli 2600 €/kk, jonka jälkeen sitä on vastuiden lisääntyessä ja taitojen karttuessa nostettu noin kerran vuodessa. Aloite palkankorotukseen on aina tullut pomoltani, joten en voi sanoa olevani kummoinenkaan neuvottelija, vaan olen aina vain ottanut sen minkä olen saanut.

Palkkavertailun mukaan työtehtäväni keskipalkka on noin 3390 €, joten aika keskikastia tässä ollaan itsekin. Vaihtamalla työnantajaa voisin todennäköisesti nostaa palkkaani jonkin verran etenkin, jos ottaisin samalla esimiesvastuuta. Tällä hetkellä kuitenkin viihdyn työssäni mainiosti enkä kaipaa esimiestöihin.

Palkan suhteen minulla ei ole sen suurempia tavoitteita, mutta toki pyrin siihen, että kerran vuodessa minulle on syytä antaa palkankorotus. Käytännössähän tuo hoituu ihan siinä työn ohessa, pyrin olemaan aktiivinen ja kehittämään osaamistani sekä tuomaan firmalle lisäarvoa omilla ideoillani. Hyvin epäsuomalaiseen tapaan olen myös yrittänyt muistaa sanoa ääneen, mikäli olen mielestäni onnistunut jossain tehtävässä erityisen hyvin.

Joskus olen pohtinut, että n. 4000 €/kk olisi sellainen palkka, johon voisin olla täysin tyytyväinen. Todennäköisesti tässäkin asiassa nälkä kasvaa kuitenkin syödessä – minun alallani kun ei varsinaista maksimipalkkaa ole oikeastaan olemassa, toisin kuin hyvin tiukasti TESin taulukkopalkkoihin nojaavilla aloilla.

Ja mitä tulee itse palkkakeskusteluun aiheena – etenkin opiskeluajoilta tuttujen kavereiden kanssa olemme aina puhuneet palkoista hyvin avoimesti. Tiedän lähimpien, samalla alalla olevien ystävieni palkat, ja myös parisuhteessa ollessani tiesin tarkalleen puolisoni tulotason. Ja samoin olen näille ihmisille ollut itsekin palkastani avoin. Tiedän ainakin erään ystävän käyttäneen tätä palkkakeskusteluamme “kättä pidempänä” hänen neuvotellessaan itselleen palkankorotusta. Eli myös minun näkökulmastani avoimella palkkakeskustelulla ei voi kuin voittaa (poislukien se pieni ketutuksen hetki kun tajuat, että kaveri saa samasta duunista parempaa liksaa).